Vettä joka suunnasta

Tästä vuodesta voi tulla Tanskassa mittaushistorian märin. Vettä on tullut niin paljon, että pohjaveden nousu aiheuttaa hankaluuksia. Kun pohjavesi on korkealla, sade- ja tulvavesillä ei ole oikein tilaa valua tai imeytyä minnekään. Lokakuun lopussa esimerkiksi Tanskan toiseksi suurimman kaupungin Aarhusin seudulla satoi niin, että vettä lilli kaduilla ja asuinalueilla.

Pohjaveden taso on noussut 30 viime vuoden aikana jopa metrin. Tanskassa on maan hallituksen mukaan noin 450 000 asuntoa, joiden korkeusero pohjaveteen on alle metrin noin 80 prosenttia vuodesta.

Aarhusissa on sulkujärjestelmä, jonka avulla merivettä pidetään poissa keskustasta. Sulku menee automaattisesti kiinni, kun vesi nousee 1,4 metriä yli normaalin merenpinnan. Siitä ei ollut tällä kertaa juuri apua, koska vettä tuli ylhäältä.

1800-luvun loppupuolelta lähtien vuotuinen sademäärä Tanskassa on kasvanut noin 120 millimetriä. Samana aikana ilmasto on lämmennyt 1,6 astetta. Siksi sateet ovat entistä rankempia, ja niitä tulee useammin.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvätkin yhä selvemmin niin rakennetussa ympäristössä kuin luonnossa – ja sen takia myös yhteisten asioiden hoidossa eli politiikassa.

Lokakuussa idästä puhaltanut pitkä myrskytuuli nosti merenpintaa kaakkoisessa Tanskassa paikoittain jopa yli kaksi metriä. Se on paljon matalassa maassa.

Ennen myrskyä vettä oli satanut muutamassa päivässä 75 millimetriä. Patoja murtui, kesämökkejä jäi veden alle ja omaisuutta tuhoutui.

Poikkeuksellinen myrsky ei meteorologien mukaan johtunut ilmastonmuutoksesta, mutta se viritti periaatteellista keskustelua muutoksen aiheuttamista vahingoista. Mitä ja kenen kuuluu korvata, kun omaisuutta tuhoutuu ilmastonmuutoksen takia? Valtion, kunnan vai vahinkoja kokeneiden yritysten ja kansalaisten itsensä? Kenen vastuulla on yhteiskunnan pitäminen toimivana ja turvallisena? Pitäisikö rakentamisesta luopua joillakin alueilla?

Entäpä matalat alueet, joille on rakennettu vain parikymmentä vuotta sitten? Vuosituhannen vaihteessa ei hoksattu vielä varautua tällaisiin keleihin.

Samankaltaiset kysymykset ovat tuttuja muilta yhteiskunnan aloilta. Ne kiertyvät perustavasti yksilön ja yhteiskunnan oikeuksiin ja vastuuseen ja testaavat hyvinvointivaltion periaatteita. Helppoja vastauksia ei ole.

Lokakuussa Tanskan hallitus esitteli myös maan historian ensimmäisen kansallisen ilmastosopeutussuunnitelman. Ympäristöministeri Magnus Heunicke kumppaneineen piti lehdistötilaisuuden Thybørössä Jyllannissa.

Hiekkarannan takana loiskui Pohjanmeri, jonka aaltojen luoma eroosio kupsauttaa mereen rantatörmän mökkejä ja muita rakennuksia aina silloin tällöin. Eroosio kiihtyy, kun äärisäät yleistyvät ja vesi nousee.

Hallituksen ajatus on käyttää 1,3 miljardia Tanskan kruunua (noin 176 miljoonaa euroa) rannikoiden, kaupunkien, asuntojen ja infrastruktuurin sopeuttamiseen muuttuvaan ilmastoon.

Työ ei ala nollasta, sillä infrastruktuuria on jo kunnostettu uusiin oloihin sopivaksi esimerkiksi viemäriverkostoja muokkaamalla. Myös rannikoiden suojelulle on jo olemassa oma rahastonsa.

Summasta valtaosa eli noin 140 miljoonaa euroa menisi hallituksen esityksen mukaisesti länsirannikon turvaamiseen hiekansiirto-operaatioilla ja vedensäätelyvirityksiä rakentamalla.

Kritiikki oli enimmäkseen murskaavaa: liian vähän, liian myöhään ja väärin suunniteltu, sen voi tiivistää.

Tunteet kuumenivat kuin terveydenhuoltoväittelyssä ikään. Se ei ole yllätys, sillä ohjelma konkretisoi, että verorahoille on nyt olemassa uusi, loputtomalta vaikuttava nielu.

Terveydenhuollon tapaan ilmastosopeutus pyrkii suojelemaan ihmisiä hädän hetkellä. Siksi se herkistää.

Ilmastonmuutoksen ehkäisyä ajavalla politiikalla ei ole toistaiseksi saanut kerättyä kovin hyvin ääniä, mutta ehkäpä oman alueen tulvaturvaa ajamalla alkaa saada. Mahdollisesti myös itse ilmastopolitiikan suosio kasvaa, kun vaadittavien investointien kustannukset realisoituvat.

Nyt on joka tapauksessa pakko investoida, sillä tilanne on jo päällä. Mahdollisilla tuhoilla on mitä todennäköisimmin vielä investointejakin suurempia taloudellisia seurauksia.