Pienten juhlien tärkeydestä

Luontokadon pysäyttäminen ei ole mahdotonta, kirjoittaa Iida Turpeinen

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Iida Turpeinen
Kirjoittaja on kirjailija ja kirjallisuudentutkija.

”Miksi puhua luontokadosta? Eikö kannattaisi keskittyä asioihin, joihin voimme vielä vaikuttaa?”

Siinä se taas tulee. Toimittaja tiukkaa, miksi pysähtyä pohtimaan ympäristön tilaa, kun toivo paremmasta on jo mennyt. Olen kiertänyt parin viime vuoden ajan puhumassa sukupuutoista ja törmään hämmästyttävän usein ajatukseen siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä.

Taloustieteilijä Michael Jakob kutsuu tällaisia puheenvuoroja ”ilmastodoomismiksi”, ajattelutavaksi, joissa ympäristökriisien ratkaisemista pidetään lähtö­kohtaisesti mahdottomana. Näkemyksen yleisyys hämmentää, koska se ei pidä paikkaansa.

Esimerkiksi vuonna 2022 YK:n biodiversiteettisopimuksen 196 osapuolta hyväksyivät tavoitteen, jonka mukaan luontokato saataisiin pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä.