Sudokuja tohtoreille
Tehtävien tekeminen sekuntikellon tikittäessä saattaa olla osuva kuva nykyisestä työelämästä, mutta kertonee tutkijan työssä tarvittavista hyveistä varsin vähän, kirjoittaa kolumnisti.
Helsingin yliopiston palkallisia tohtorikoulutettavan paikkoja hakevia odotti viime hakukierroksella yllätys. Tutkimussuunnitelman lähettämisen lisäksi heillä oli edessään kutsu vakuutusmeklariyritys Aonin kyvykkyysarviointiin. Kokeessa tohtorikokelaat tekivät aikarajoitteiden alla erilaisia ”luovuutta ja numeerista päättelyä” mittaavia tehtäviä. Koe muistutti erään testin tehneen mukaan lähinnä ”sudokun täyttämistä” ja herätti opiskelijoissa ja yliopistoyhteisössä ymmärrettävää hämmennystä.
Syytös-teoksessaan (2024) Hanna Kuusela kuvaa sattuvasti, kuinka päätösvalta valuu yliopistoissa enenevissä määrin erilaisille konsulteille sen sijaan, että tiede saisi itse määritellä tarpeensa. Meklariyrityksen käyttö tutkijakokelaiden valinnassa on tästä erinomainen esimerkki. Palkallisista paikoista käydään kovaa kilpailua, ja tällaisessa tilanteessa kyvykkyysarvio voi aidosti päätyä määräämään sen, kuka paikan lopulta saa.
Oudoksi asian tekee, että soveltuvuustestien luotettavuus on asetettu moneen kertaan kyseenalaiseksi. Britanniassa toteutettiin kattava viisivuotinen tutkimus, jossa tarkasteltiin, olisiko testeistä apua opiskelijoiden valinnassa. Tulokset olivat selvät: opiskelijan aiempi opintomenestys oli paras tulevaa menestystä ennustava mittari, kyvykkyysarvioista valintamenettelyssä ei ollut sanottavaa apua.
