Hyvästi halvat tupot, tervetuloa kalliit liittokierrokset
PÄÄKIRJOITUS: Työnantajille keskitetyn sopimisen lopettaminen on arvo sinänsä.
Tupo on haudattu, otsikoi Ilta-Sanomat pääkirjoituksensa kesällä 2007. Se oli kova paikka, sillä koko suomalainen yhteiskunta oli tottunut jännittämään tuponeuvottelujen sujumista vuonna 1968 tehdystä ensimmäisestä keskitetystä tulopoliittisesta sopimuksesta, Liinamaa ykkösestä alkaen.
Eikä suotta, sillä tupoissa sovittiin niiden huippukaudella, 1970- ja 1980-luvuilla, palkkojen lisäksi myös eläkkeistä, maatalouden hinta- ja tukitasosta ja sosiaalipolitiikasta.
Tämä lähes neljän vuosikymmen jakso Suomen historiassa näytti päättyvän vuosien 2005–2007 tupoon. Silloin työnantajien EK ilmoitti, että se ei enää osallistu tupojen tekoon. Työnantajien mukaan aika oli ajanut keskitettyjen ratkaisuiden ohi.
Palkoista ja työehdoista pitäisi sopia ensin liittokohtaisesti ja tulevaisuudessa yrityskohtaisesti. Vuonna 2007 käytiinkin niin sanottu liittokierros, jossa palkoista ja työehdoista sovittiin alakohtaisesti. Tähän myös EK oli tyytyväinen.
