Sota aktivoi, luontokato ei

Venäjän uhka on johtanut konkreettisiin toimiin turvallisuuden parantamiseksi. Miksei niin näytä käyvän ilmastonmuutoksen ja luontokadon kohdalla?

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hiski Haukkala
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.
3 MIN

Politiikantutkija Johanna Vuorelma teki kotimaiselle keskustelulle palveluksen nostamalla ilmastonmuutoksen ja luontokadon esiin keskeisenä turvallisuuskysymyksenä.

Helsingin Sanomien kolumnissaan (16.10.) Vuorelma ihmetteli, mikseivät ne uhka­kuvien merkittävyydestä huolimatta ole kohonneet politiikan asialistalla yhtä korkealle kuin vaikkapa Venäjään liittyvä sotilaallinen uhka.

Vuorelman tulkinnan mukaan kyse on epäonnistuneesta turvallistamisesta. Turvallistamisella tarkoitetaan yhteiskunnallista prosessia, jonka kautta joistakin kysymyksistä tehdään laajasti tunnustettuja turvallisuusuhkia. Sellaisia, joiden hallitsemiseksi ollaan myös valmiita ryhtymään konkreettisiin ja tarvittaessa jopa äärimmäisiin toimiin tässä ja nyt.

Vuorelman mukaan Venäjän tapauksessa turvallistaminen on toiminut mutta ilmastonmuutoksen ja luontokadon kohdalla ei – uhan tuntu on jäänyt vajaaksi.