Hävitystä ja hölinää

Ylen uudistuksen jälkeen aamutunnelma on muuttunut täydellisesti

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Hanna Weselius
Kirjoittaja on kirjailija, taiteen tohtori ja valokuvataiteen yliopistonlehtori.
3 MIN

Päivä, jona näin Guernican, oli Madridissa kirkas ja kuuma. Picasson sodanvastainen suurteos sijaitsee omassa salissaan Reina Sofia -museossa. Muistan, miten tungoksessa ihmisten päiden ja jalkojen väleistä vilkkuivat maalauksen yksityiskohdat: hevosen irvistys, suu auki itkevä nainen lapsen ruumis sylissään, tulenlieskat, hävitys, kuolevan sotilaan nyrkkiin puristunut miekan kahva.

Guernican salissa puhuminen ja kuvaaminen oli kielletty. Muistan salissa partioineen henkilökunnan, jonka ainoa työ oli yleisön paimentaminen. ”Hiljaisuus, kiitos! Ei valokuvia!” he toistelivat uupumatta mutta turhaan. Ihmiset hölisivät ja kuvasivat, eivät he mitään muuta tehneetkään.

Kun astuin museosta ulos paahteiselle kadulle, en tiennyt kumpi minua vaivasi enemmän: Guernica vai ihmiset sen äärellä.