Nuoruus pudotusvalikossa

Nuoria ohjataan yhä nopeampaan valmistumiseen, mutta nopeutetut opinnot tuottavat järjestelmäuskollisia ihmisiä, jotka eivät osaa ajatella itse, kirjoittaa kolumnisti.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Hanna Weselius
Kirjoittaja on kirjailija, taiteen tohtori ja valokuvataiteen yliopistonlehtori.
3 MIN

Akateemisen ohjaajan vastaanotollani pienen kirjaston sohvanreunalla istuu usein hämmentynyt nuori ihminen. Hän on päässyt yliopistoon, jonka verkkosivut pullistelevat mahdollisuuksia. Tieteiden- ja taiteidenvälisyyttä. Työpajoja, materiaaleja, tulevaisuuden teknologioita.

Tutkinnon suorittamisen tavoiteaika on kaksi vuotta. Tavoiteajassa valmistuvasta maisterista yliopisto saa lähes kaksi kertaa niin paljon valtion rahaa kuin sellaisesta, joka valmistuu kolmessa vuodessa. Järjestelmä voi johtaa hassuihin priorisointeihin. Esimerkiksi elokuvataiteen opinnäytetyölle saa sitä enemmän rahoitusta, mitä enemmän mukana on vähemmän vuosia yliopistossa kirjoilla olleita opiskelijoita.

Opiskelijani miettii, mitä kaikkea hänen täytyy jättää opiskelematta. Jätänkö harjoittelun, vaihdon vai sivuaineen? Sisu-opintotietojärjestelmään ilmestyy huutomerkki ja teksti ”Sääntöjen vastainen”.