Hanna Weselius: Kuka jää ulos, kun meihin kuuluminen vaatii kesämökin ja kylpyhuoneen lattialämmityksen?
Me-puhuttelun kohdalla pitäisi miettiä, keitä joukkoon kuuluu ja kuka rajojen vetämisestä hyötyy, kolumnisti kirjoittaa.
3
MIN
Kun olin viisivuotias, vanhempani veivät minut lastenjuhliin. He tarkoittivat hyvää. Olin yksinäinen ja vetäytyvä lapsi. Ehkä toisten lasten seura auttaisi.
Juhlapaikka oli koulun liikuntasali, jonka jumppapatjoilla lapset kiljuivat ja rellestivät. Säikähdin, takerruin lukko-otteella äidin jalkaan ja ilmoitin, etten todellakaan aio sekaantua tällaiseen. Nolostuneet vanhempani veivät minut kotiin. Muistan vieläkin kauhun ja helpotuksen.
Polarisaation aikoina moni miettii sitä, millaisiin joukkoihin kuuluu ja mihin ei missään tapauksessa halua kuulua. Eronteko on tärkeää. Riemurinnoin ja julkisesti ihmiset jakautuvat kahtia mitä triviaaleimpien mieltymysten ja näkemysten suhteen. Media ruokkii sitä kirjoittamalla meistä, jotka yksissä tuumin rakastamme, ajattelemme ja teemme milloin mitäkin.
