Takaisin katsova eläin
Kaupunginosan siivoustalkoissa muistin tiiran, jonka nokkaan oli juuttunut alumiinitölkin avausrengas. Silloin en tehnyt kaikkeani auttaakseni lintua, kirjoittaa kolumnisti.
3
MIN
Osallistuin kaupunginosani siivoustalkoisiin. Sain alueekseni pienen saaren Vuosaaren satamasta länteen. Saari on elänyt rauhassa ihmisjoukoilta, mutta nyt sinne on suunnitteilla venelaituri ja virkistyspalveluita.
Nypin hiekasta tupakantumppeja ja nikotiinipusseja. Kuuntelin lintujen elämöintiä, tähystin luotoa, jolla tiedän haahkan pesivän. Mietin, miksi joku heittää roskansa rannalle ja miltä tumpit maistuvat suussa.
Muistin tiiran, jonka tapasin täällä vuosia sitten. Sen nokkaan oli juuttunut alumiinitölkin avausrengas, se, jonka kesäinen raksahdus riemastuttaa monia ihmisiä. Lintu ei saanut nokkaansa kiinni, se huusi kuoleman hädässä. Auringonvalo välkähti metallissa. Lintu oli kaukana, hädin tuskin näin sen, mutta en unohda sitä.
Silloin en tehnyt kaikkeani auttaakseni lintua. Ajattelin että ”luonto on luonto”, tai jotain. Kadun sitä.
