Natosuomalainen pärjää omillaan
Vaikka omavaraisuuden korostaminen voi vaikuttaa moraalisesti ryhdikkäältä vastuunkannolta, se heijastaa kapeaa ymmärrystä solidaarisuudesta.
Jos haluu saada on pakko antaa, opasti MC Nikke T 1990-luvun alussa aikuistumassa ollutta sukupolveani hyvinvointivaltion ideasta. Kappaleen osuvuus on 30 vuoden jälkeenkin helppo havaita, vaikka yhteiskunta ympärillä on muuttunut.
Tulonsiirroilla rahoitetut, kaikille kuuluvat peruspalvelut ja sosiaalietuudet ehkäisevät köyhyyttä ja edistävät tasa-arvoa. Kun sosiaaliset riskit kannetaan yhdessä, yhteiskuntarauha säilyy ja luottamus lisääntyy.
Vaikka etenkin suurituloiset arvostelevat työllistymisen jarruna pitämäänsä kattavaa sosiaaliturvaa, siitä julkiselle taloudelle koituvaa rasitetta ja epäkannustavaksi koettua ansiotuloverotusta, pohjoismainen hyvinvointimalli nauttii Suomessa yhä vahvaa kannatusta.
Vastavuoroisuuden lähtökohta on sisäistetty myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa valinnoissa. NATOpoll-tutkimusprojektimme kyselyaineistojen perusteella suomalainen haluaa toimia puolustusliitossa kuin ihanteellinen mökkivieras, joka saapuu grillattavat kainalossaan, hakkaa halot ja lämmittää saunan.
Naton muskettisoturiperiaatteen mukaisesti neljä viidesosa suomalaisista katsoo, että meidän tulee lähettää aseita, kalustoa ja tarvikkeita hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle maalle.
