Liian inhimilliset asiantuntijat
Tiede näkyy yleisölle entistä enemmän ihmisten tarinoiden ja julkkistutkijoiden kautta. Silloin myös ihmisten heikkoudet tulevat näkyviin.
Viime vuosina on käynyt selväksi, ettei ole helppoa eikä mukavaa toimia asiantuntijana julkisuudessa. Tieteen edustajiin kohdistuu valtavasti hyvin ristiriitaisiakin odotuksia. Pandemia-aikana julkisuudessa näkyviltä tutkijoilta odotettiin nopeutta ja ennakoimistaitoa, ymmärrettävyyttä, yksiselitteisyyttä, erehtymättömyyttä ja mieluiten myös yksimielisyyttä.
Asiantuntijan halutaan olevan loputtoman kärsivällinen ja ahkera. Hän ei polta päreitään Twitterissä eikä pue sanomisiaan moniselitteiseen sarkasmiin.
Helsingin Sanomat julkaisi 22. tammikuuta mainion jutun, jossa pureuduttiin tutkijoiden keskinäiseen kiistelyyn koronapandemian lomassa. Toimittaja Satu Vasantola kuvasi, kuinka professoreiden, infektiolääkäreiden, tutkimusjohtajien ja muiden asiantuntijoiden välinen Twitter-keskustelu alkoi pandemian edetessä täyttyä vääristelystä, puolitotuuksista ja tahallisesta väärinymmärtämisestä. Ennen niin asiallinen yhteiskunnan kerma oli yhtäkkiä yhtä rääväsuista kuin kaikki muutkin Twitter-käyttäjät. Asiantuntijat haukkuivat toisiaan tai vihjailivat salaliitonomaisista taustamotiiveista.