Hallituskriisin anatomia: Valtapeliä ja höpinää arvoista – Eikä yhtään muutosta

KOMMENTTI: Vanhan vaihtoehdon kutsuminen uudeksi ei hävitä hallituksen ongelmia.

Profiilikuva
hallituskriisi
Teksti
Tuomas Pulsa
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden digituottaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olipahan ”hallituskriisi”. Parin päivän sekamelska, jonka lopputuloksena hallituksessa mikään ei muutu.

Vielä maanantaina 12. kesäkuuta kokoomus- ja keskustapomot saivat rauhassa puhua pyhistä ja loukkaamattomista arvoistaan, jotka pakottivat ajamaan hallituksen alas.

Jo seuraavana päivänä kävi kuitenkin harvinaisen selväksi, että oikea ahdistus taisi kohdistua mestari Halla-Ahoon ja tämän Brysselin käsiohjauksen varassa koheltavaan apukolmikkoon Huhtasaari–Eerola–Hakkarainen.

Sillä jos kyse olisi oikeasti ollut ylittämättömästä arvomaailman kuilusta, ei kai yhteistyökumppaniksi kelpaisi myöskään EU-erolla flirttaileva ja rotuoppejaan julkaisemaankin ehtinyt Sampo Terho. Tai hyvin samanlaiselle agendalle uransa rakentanut Simon Elo.

Eivätkä nyt ainakaan nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat Vesa-Matti Saarakkala ja Maria Lohela. Tai koko uransa ajan kovia puheita ihmisarvosta ja EU:sta harrastanut entinen puheenjohtaja.