Hallitus tarvitsee myös väkipakkoa, uudistuksia on tehtävä

Hallituksen on ajettava myös uudistuksia, joista ei päästä yhteisymmärrykseen, kirjoittaa Juhana Vartiainen.

Profiilikuva
Teksti
Juhana Vartiainen
Kirjoittaja on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja.

Jos palkansaajat ovat jostain asiasta eri mieltä Stubbin kanssa, onko aina niin, että Stubb – sekä Elinkeinoelämän keskusliitto tai Suomen Yrittäjät – on lähtökohtaisesti oikeassa ja palkansaajat väärässä”. Näin kyselee pääministeri Alexander Stubbin (kok) konsensuskritiikkiä kyseenalaistava Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen (HS 13.2.2015).

Vastaus Akkaselle voisi olla: ei lähtökohtaisesti, mutta juuri nyt kyllä, ainakin jos kysymys on palkoista ja työehdoista. Vuosituhannen vaihteen jälkeen alkanut kilpailukykymme heikkeneminen on sitä luokkaa, että erityisesti vientiyritysten kilpailukykyä ja kannattavuutta on parannettava.

Palkkataso nousi erityisesti vuonna 2007 tehdyssä ratkaisussa hulvattomasti suhteessa työn tuottavuuteen, ja repsahdus on otettava takaisin. Eikä voida lähteä siitä, että tämäkin jotenkin ”kompensoitaisiin”, koska ei ole mitään rahapussia, josta kompensaatio otettaisiin.

Työehtosopimusperäisten korotusten nollalinja on paras. Ei siksi, että haluaisimme erityisesti ”nostaa kädet pystyyn pääoman edessä” (kuten minunkin on joskus väitetty tekevän) vaan siksi, että se on tavallisen palkansaajan ja tavallisen suomalaisen etu.

Suomalaisille tyypillinen epäluuloinen nollasumma-ajattelu estää valitettavasti näkemästä sitä tosiasiaa, että työn ja pääoman välinen tulonjako ei enää ole joukkovoimalla muutettavissa. Yritykset ja niiden osakkeenomistajat sopeutuvat nykymaailmassa aivan mainiosti mihin tahansa palkansaajien edunvalvontaan, nimittäin poistumalla Suomesta.