Politiikka, pelasta itsesi!

Poliitikkojen on pyrittävä keskustelun moottoreiksi, ei kommentoijiksi.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Jukka Manninen
Suomen Kuvalehti

Hakeuduin politiikkaan töihin vähän kuin turistina. Vuoden 2003 eduskuntavaaleihin oli aikaa puolitoista vuotta. Kokoomuksen kansanedustaja etsi avustajaa, joka voisi auttaa häntä keskittymään EU-politiikkaan ja muihin kansainvälisiin kysymyksiin.

Olin ulkoministeriössä selittänyt amerikkalaisille Suomen ensimmäisen EU-puheenjohtajakauden unionia. Ajattelin, että homma Arkadianmäellä olisi helppo nakki. Vaivaton duuni, jossa voisi keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten suuren suomalaisen romaanin kirjoittamiseen. Samalla voisin aistia vaaleihin valmistautumista. Vaalien jälkeen minulla olisi maksimissaan puoli vuotta aikaa irtautua, jotten leimautuisi poliittiseksi toimijaksi.

 

No, asiat eivät menneet ihan noin. Kahden vuoden pätkä venähti pidemmäksi. Kuva politiikasta helppona sivuduunina muuttui. Politiikka on kiittämätön työ, sillä hommat eivät lopu koskaan. Aina on olemassa asioita, jotka jäävät tekemättä. Pitää oppia priorisoimaan. Kääntöpuolena on se, että tärkeät asiat jäävät kiireellisten asioiden jalkoihin.