Fasismin merkkejä ilmassa
Umberto Econ viesti on, ettei fasismi ole historiaa vaan jatkuva uhka.
Jonotin italialaisen kirjakaupan kassalla maksaakseni lehteni. Siinä tiskillä oli viime hetken houkuteostokseksi tarjolla pieni musta kirjanen nimeltä Ikuinen fasismi. Kirjoittaja oli Umberto Eco (1932–2016).
Käsi venyi jo siihen suuntaan, mutta jätin ostamatta. Olin menossa paluulennolle, jolla olisi monta raukeaniloista lapsiperhettä. Jotenkin ajattelin, ettei siellä olisi sopivaa lukea mustaa fasismikirjaa, ei edes naistenlehden sisällä.
Muistin, että fasismin ja lasten maailman yhdistäminen oli häirinnyt ennenkin. Olin lelukaupassa, kun minulle tuli tunne, että olin ymmärtänyt jotain fasismin synnystä.
Se oli outo elämys. Olin New Yorkissa hienossa nukkekaupassa, jossa myytiin oikeastaan vain yhtä nukkea ja sen muunnelmia, ja sille jos jonkinlaista vaatetta ja varustetta. Eikä siinä kaikki: kauppaan sai tulla jo ostetun nuken kanssa vaikkapa teelle kaupan nukkekahvilaan. Jos nukelle sattui jotain, sen saattoi tuoda kaupan nukkesairaalaan hoitoon.