Euroviisujen pelastamiseksi on vain kaksi tapaa
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii, mitä pitäisi tehdä euroviisuille.
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii, mitä pitäisi tehdä euroviisuille.
Euroviisuista meni maku suunnilleen silloin, kun Lordi voitti ne vuonna 2006. Asiaa voidaan selittää rajahyötyteorialla, joka kuulu jotakuinkin näin: ”Jos on kova jano, ensimmäinen olutkori maistuu parhaalta.” Samalla tavalla jos ei ole ikinä voittanut euroviisuja tai jääkiekon maailmanmestaruutta, ensimmäinen voitto on paras. Kaikki muistavat Suomen ensimmäisen lätkämestaruuden 1995, mutta moniko muistaa, milloin tuli seuraava?
Viisujen vesittäjänä Lordin voittoakin pahempi on Euroopan mureneminen. Silloin kun viisut olivat parhaimmillaan, niihin osallistui vähän toistakymmentä jäyhää ja vakavasti otettavaa valtiota, kuten Iso-Britannia, Alankomaat, Franska, Hispania, Italia ja Ruotsi-Suomi – en ihan muista, oliko Preussikin mukana. Sitten alkoi tulla mukaan entisiä satelliittivaltioita, Venäjän ja Jugoslavian murusia ja vaikka mitä. Ne esiintyivät erillisiä maina, mutta äänestivät kuin olisivat edelleen samaa valtiota, siis toisiaan. Kuuden ex-Venäjän voiton saattoi estää vain seitsemän ex-Jugoslaviaa, joista kuusi oli Balkanilla ja yksi Saksassa. Helsingissä 2007 viisut voitti Serbia laululla, jota ei kukaan ymmärtänyt Jugoslavioiden ulkopuolella ja jota ei ole sen koommin kuultu Montenegroa lähempänä. Perinteiset laulumaat, kuten Italia, jätettiin vuosikausiksi nollakerhoon, tai kokonaan ulos koko euroviisuista. Suomen kaltaisella pikkumaalla ei ole enää mitään mahdollisuuksia, vaikka laulaisimme esperantoksi ja saisimme joitakin sääliääniä Virosta ja ruotsinsuomalaisilta.
Ilmeisesti euroviisujen pelastamiseksi on vain kaksi tapaa. Toinen on se, että Euroopan unioni keskittää äänensä, eli valitsee edustajakseen vain yhden viisun, jota kaikki jäsenmaat vuorollaan äänestävät. Yhteisvoimin ehkä onnistumme kukistamaan Azerbaidžanin, Moldovan ja Australian.
Toinen vaihtoehto on päinvastainen: jatketaan Euroopan hajauttamista ja annetaan euroviisuissa äänioikeus maakunnille. Suomenkin menestysmahdollisuudet paranevat merkittävästi, jos loilotuksemme saa ääniä Nenetsian, Lätin ja Liivinmaan lisäksi Etelä-Savosta, Kanta-Hämeestä ja kuudestatoista muusta maakunnasta. Lisäetuna saadaan edes jotakin järjellistä tekemistä tuleville maakuntaliitoille.
