Rakkaat kirsikkapuut kaatuvat
Ilmassa on nyt samanlaista demokratian haastamista kuin maailmansotien välillä, mutta myös 1800-luvun suurvaltakisa siirtomaista vaikuttaa kumman tutulta, kirjoittaa Matti Kalliokoski.
3
MIN
Euroopan nykytila on kuin loppukohtaus Anton Tšehovin näytelmässä Kirsikkapuisto. Velaksi elänyt aatelisperhe joutuu myymään tiluksensa kiinteistösijoittajalle. Mennyttä aikaa haikailevat perheenjäsenet seuraavat sivusta, kun uusi omistaja kaadattaa rakkaita kirsikkapuita tulevien rakennusten tieltä.
Aikakausi vaihtuu. Edessä on tuntematonta.
Saman tilanteen edessä ovat nyt myös eurooppalaiset. Harva osaa sanoa varmasti, mitä tapahtuu seuraavina vuosina, mutta tuskin kukaan uskoo asioiden palaavan yhtäkkiä ennalleen.
Vertailukohtaa voi etsiä menneisyydestä, mutta mikä olisi osuvin historiallinen esimerkki? Ilmassa on samanlaista demokratian haastamista kuin maailmansotien välillä, mutta myös 1800-luvun suurvaltakisa siirtomaista vaikuttaa kumman tutulta.
