Yöpuuta etsimässä
Ensin kuului kurahus, syvä, märkä ääni, joka kantautui jostain syvältä lattian alta. Sitä seurasi ikävästi voimistuva pulputus, ja pian lattiakaivostamme alkoi työntyä epämääräistä, haisevaa lietettä.
Nopeasti oli selvää, että vastarinta oli turhaa.
Kasasimme tavaramme hätäisesti kylpyhuoneesta katsottuna kauimmaiseen nurkkaan, kyhäsimme niiden ympärille toiveikkaan barrikadin pyyhkeistä ja matoista ja karkasimme ulos.
Taloyhtiön viemäriputki oli räjähtänyt kotimme alla, ja jäimme hetkessä asunnottomiksi. Meillä oli kuitenkin onnea. Kuukauden päivät ystävien ja sukulaisten nurkissa pyörittyämme saimme kaupungilta vuokra-asunnon Itä-Pasilasta, tuosta betonin ja yksityisautoilun rajattoman kasvun nimeen vannoneesta utopiakaupunginosasta.
