Nato-Suomen on varauduttava myös rauhaan
Donald Trumpin valmius heittää Ukraina bussin alle on vakava viesti siitä, että näin voi käydä myös Suomelle. Natosta on kuitenkin hyötyä kansalliselle puolustuksellemme, kunhan emme mene mukaan provokatorisimpiin ydinsotaharjoituksiin ja muihin ylilyönteihin, joista meillä on oikeus ja mahdollisuus pysyä erossa, kirjoittaa Erkki Tuomioja mielipidekirjoituksessaan.
10
MIN
Suomessa media on havahtunut uutisoimaan, miten Venäjä on lisäämässä sotilaallisia valmiuksiaan Suomen rajojen lähettyvillä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ennakoimaton asia. Venäjän silmissä Suomen raja oli ennen Natoon liittymistämme rauhallinen ja ongelmaton raja ystävällismielisen maan kanssa, mutta naapurimaa Suomi muuttui sen jälkeen sen silmissä potentiaaliseksi vihollisen hyökkäysalustaksi.
Venäläistä Kaarle XII:n, Napoleonin ja Hitlerin pohjustamaa paranoiaa ei tule aliarvioida, vaikka tiedämme, ettei Nato halua eikä edes kykenisi hyökkäämään Venäjälle. Venäjän kyyninen johto tietää tämän, mutta se ei estä sitä levittämästä tällaista kansaan uppoavaa pelkoa, eikä siihen kannata antaa lisää aihetta. Myös Naton sotarumpuja päristelevän pääsihteeri Mark Rutten tulisi tämä ymmärtää. Tilanne on se, että Venäjän sotilaallinen varautuminen Suomen rajoilla on samassa asemassa kuin kaikkialla muuallakin maan Naton-vastaisilla rajoilla.
Vaikka Nato-jäsenyys haluttiin tehdä puhtaasti puolustuksellisena ratkaisuna, ei ole yllättävää, jos Venäjällä ajatellaan toisin. Venäjällä on pantu merkille, että Suomi on DCA-sopimuksella avannut 17 tukikohtaa amerikkalaisjoukkojen käyttöön, ja monet suomalaiset poliitikot ovat valmiita luopumaan lainsäädännöstä, joka on tähän asti pitänyt Suomen ydinaseettomana. Näiden seikkojen vuoksi Venäjällä voidaan nähdä Suomi nyt potentiaalisena hyökkäystukikohtana. Naton pääsihteerin USA:n iskut Iraniin lailliseksi selittänyttä tulkintaa soveltaen tämä voisi käydä verukkeena ennaltaehkäisevälle iskulle.
Historian tuntemus on tässä paikallaan. On kiistatonta, että Putinin Venäjä on syyllistynyt räikeään rikokseen hyökkäyksellään Ukrainaan ja että sillä voi olla haluja käyttää sotilaallista voimaansa muillakin suunnilla. Yhtä lailla tiedämme, että monet Venäjän aiemmat johtajat tsaareista Staliniin ovat myös käynnistäneet oikeudettomia hyökkäyssotia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Venäjä olisi aina ollut hyökkäävä osapuoli sen käymissä sodissa.
