Entistä parempaa

Irtisanomistilanteessa päätoimittaja joutuu pakkorakoon.

Profiilikuva
Helsingin Sanomat
Teksti
Leena Sharma
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Suuri joukko toimittajia sai lähtöpassit, kun Helsingin Sanomien yt-neuvottelut päättyivät. 37 ihmistä irtisanottiin. Irtisanomisia on tehty kaikissa muissakin suomalaisissa mediataloissa, joissain jo useita kertoja.

Tällaisessa tilanteessa päätoimittaja kuin päätoimittaja on niin sanotusti pakkoraossa. Pakko-sanan voi korvata myös toisella p-alkuisella termillä. Hän joutuu pokkana selittämään ”median murrosta” toinen toistaan valheellisemmilla väittämillä: laatu säilyy, säilyy säilyy!, jos mahdollista jopa paranee, nyt keskitytään asiantuntijajournalismiin. Mitä muutakaan hän voi sanoa? Ei meidän lehteä enää kannata tilata, ei ainakaan tällä hinnalla, hankkikaa parempaa luettavaa!

Kukaan ei tietenkään usko päätoimittajaa. Jos laatu kerran säilyy, miksi toimituksissa on ylipäätään ollut töissä niin paljon ihmisiä? Jos jokaisen yt-kierroksen jälkeen tehdään entistä parempaa journalismia, eikö kannattaisi saman tien irtisanoa kaikki paitsi päätoimittaja? Hän jäisi yksin toistelemaan luuppina mediayhtiönsä kaikilla kanavilla, että laatu säilyy, mahdollisesti jopa paranee, säilyymahdollisestijopaparaneesäilyy…

 

Ihmettelen usein, miksi niin suuri joukko nuoria (työllisyysnäkymiä ajatellen naurettavan suuri) kouluttautuu edelleen toimittajiksi. Eikö täältä reaalimaailmasta kiiri mitään tietoa oppilaitoksiin?