Emeritusprofessori: Yli 70-vuotiaat eristettiin ilman kunnon oikeusperustetta tai hyötyjen ja haittojen arviointia – ohjeet korjattava
Puheenvuoro: Poliittisen päätöksenteon uskottavuuden kannalta on vahingollista, jos suuri joukko ikääntyneitä ei koe voivansa toimia arjessa rajoitusten mukaisesti.
Koronapandemian hillitsemiseksi päätettyjen rajoitusten purkamiskeskustelussa on toistuvasti oletettu, että ikääntyneiden tartuntojen ehkäisemisellä perustellut toimet jatkuisivat muita rajoituksia pidempään.
Rajoitustoimia on monenlaisia.
Valmiuslakiin perustuvat rajoitukset edellyttävät pitävän arvion rajoituksen välttämättömyydestä, haitoista ja hyödyistä. Ne saavat olla voimassa vain niin kauan kuin ne ovat välttämättömiä.
Tartuntatautilakiin perustuvat rajoitukset, kuten monien kunnallisten palvelujen sulkemiset ja vierailukiellot, vaativat myös perustelun tartuntatautilain mukaisten edellytysten olemassaolosta ja nekin ovat määräaikaisia, useimmiten yhden kuukauden kerrallaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön joka kotiin jakamilla ohjeilla käsihygieniasta, yskimisestä, lähikontaktien minimoinnista ja koronasairaiden kotihoidosta on neuvottu kaikkia asukkaita koronariskin kanssa elämisestä.
Ministeriön ohjekirjeessä jaettiin myös kaikille yli 70-vuotiaille kohdistettu toimintaohje, jolla ”yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa, eli karanteenia vastaavissa olosuhteissa”. Muille väestöryhmille kohdistetaan terveysneuvontaohjeita, yli 70-vuotiaita velvoitetaan.
Karanteenia vastaaviin olosuhteisiin kuuluu ohjeen mukaan välttää ”liikkumista kodin ulkopuolella” ja yhteyksien pitäminen läheisiin ihmisiin ”puhelimitse tai verkossa”.
On myös pyydettävä kotikunnalta apua esimerkiksi ruoan hankintaan ja apteekkiasioihin, mutta jos näitä on hoidettava itse, se ja terveyskeskuksessa käyminen on tehtävä ”silloin, kun muita ihmisiä on liikkeellä vähän”. Lisäksi kohderyhmä velvoitetaan liikkumaan kotona mahdollisimman paljon ja ”jos kuitenkin” ulkoilee, välttämään kontaktia muiden ihmisten kanssa.
Tartuntatautilain mukainen karanteenin asettaminen edellyttää jokaista henkilöä koskevaa erillistä kunnan tartuntatautilääkärin päätöstä korkeintaan kuukaudeksi kerrallaan.
Suomen noin 874 000 yli 70-vuotiasta velvoitettiin ”karanteenia vastaaviin olosuhteisiin” yhdellä hallituksen päätöksellä, jossa ei kerrottu velvoitteelle määräaikaa.
Velvoitteen perusteluksi esitettiin riskiryhmien terveyden suojelu, mutta mitään varsinaista velvoitteen hyötyjen ja haittojen arviota tai oikeusperustetta ei ole esitetty. Ja vaikka riskiryhmiin lasketaan koronan yhteydessä yli 70-vuotiaiden lisäksi myös nuoremmat ”perussairaat”, velvoite annettiin vain yli 70-vuotiaille.
Velvoite tarkoittaa suomen kielessä jotakin vahvemmin ohjaavaa kuin neuvo tai suositus.
”Karanteenia vastaava olosuhde” taas viittaa varsin kovaan liikkumisvapauden ja ihmisten välisen yhteydenpidon rajoittamiseen.
Kun velvoitetta tuetaan joka kotiin jaettavalla tiedotuksella, toistuvasti hallituksen tiedotuksessa ja mediassa, siitä tulee moraalisesti pakottava ja sen rikkomisesta moraalisesti hävettävä ja halveksittava teko. Vaikka velvoite ei olekaan juridisesti pakottava, se on kuitenkin valtion vahvaa vallankäyttöä suurta asukasryhmää kohtaan.
Velvoite sisältää sinänsä tärkeitä neuvoja siitä, miten 70 vuotta täyttäneet voivat suojata itseään ja läheisiään koronatartunnalta ja terveydenhuoltojärjestelmää ylikuormitukselta. Velvoitteiden tarkempi määrittely olisi kuitenkin tarpeen.
Mitä tarkoitetaan sanoilla ”kodin ulkopuolella”? Tarkoitetaanko vakinaisessa asunnossa sisällä pysymistä? Onko mahdollinen oma vapaa-ajan asunto myös osa ”kotia”? Kuuluuko ”kotiin” myös mahdollinen kotipiha tai laajempikin pihapiiri?
Ministeritason puheenvuoroissa on joskus velvoite ilmaistu ”pysymisellä neljän seinän sisäpuolella” tai ”pysymisellä poissa ihmisten ilmoilta”.
Lehtitietojen mukaan jotkut kerrostaloasunnoissa asuvat ovat käytännön ratkaisuissaan ymmärtäneet ohjeen tarkoittavan, että liikuntaa saa harrastaa kulkemalla oman porraskäytävän portaikkoja ylös ja alas, kunhan ei mene ulko-ovesta ulos. Velvoite kyllä sisältää luvan liikunnalliseen ulkoiluun, mutta lupa alkaa sen viimesijaisuuteen viittaavalla ”jos kuitenkin ulkoilet” -aloituksella.
Velvoite antaa ymmärtää, että yli 70-vuotiaat voivat tarvita ruokakaupan, apteekin ja terveyskeskuksen palveluita. Mieluiten toisten hoitamana ja kunnalta apua saaden, mutta tarvittaessa asioilla voi käydä myös itse, kunhan jollakin keinolla ottaa selville, milloin muita ihmisiä on liikkeellä vain vähän.
Ilmeisesti esimerkiksi kirjakaupassa, postissa, parturissa tai vaikkapa sairaalan poliklinikalla ei ole suotavaa käydä.
Enpä ihmettele, että terveydenhuollossa on jo huolestuttu muiden kuin koronaan liittyvien avohoitokäyntien määrän vähenemisestä, onhan näitä käyntejä normaalisti runsaasti juuri ikääntyvillä ihmisillä. Käyntien väheneminen johtunee sekä tarjontapuolen resurssien siirtämisestä muusta hoidosta koronavarautumiseen että käynteihin liittyvien tartuntariskien välttelyyn potilaiden puolella.
Kun koronarajoituksia aletaan poistaa tai muuttaa, on kiireessä ja paineessa tehdyt 70 vuotta täyttäneiden ohjeet korjattava ainakin seuraavasti:
Jos ohjeet ovat jatkossakin karanteenia vastaaviin olosuhteisiin velvoittavia, tarvitaan velvoitteen antamiseen selvä oikeusvaltion periaatteiden mukainen perusta.
Näin vakavia rajoituksia ei tule asettaa ilman määräaikaa, perusteluissa esitettävää arviota hyödyistä ja haitoista ja kohdistettuna kerralla noin 16 prosentille koko väestöstä sekä ilman ilmoitusta lakiin perustuvasta valtuutuksesta velvoitteen asettamiseen.
Vaikka velvoitteet muutettaisiin terveysneuvonnan suosittelevaan sanamuotoon, määräaika ja perustelut olisi syytä esittää ja kohderyhmän rajausta syytä harkita.
Rajoitusten terveydelliset haittavaikutukset on otettava vakavasti.
Esimerkiksi liikunnan rajoittumisen ja yksinäisyyden lisääntymisen haitallisista vaikutuksista ikääntyneiden hyvinvointiin, terveyteen ja ennenaikaisiin kuolemiin tiedetään riittävästi.
Rajoitusten terveyshyödyt saattavat olla pienemmät kuin terveyshaitat. Lisäksi vakaviin haittoihin on luettava myös ikääntyneiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien heikentyminen ja ikäsyrjivien asenteiden mahdollinen vahvistuminen rajoitusten vuoksi.
Rajoitusten muotoilujen tulee olla mahdollisimman yksiselitteisiä ja toteutettavissa ikääntyneiden käytännön arjessa. On vahingollista sekä poliittisen päätöksenteon ja virkamiestoiminnan uskottavuuden että rajoitusten noudattamiseen motivoinnin kannalta, jos suuri joukko ikääntyneitä ei koe voivansa toimia arjessa rajoitusten mukaisesti.
Rajoitusten tulee olla sellaisia, että vastaavia rajoituksia on mahdollista antaa ja noudattaa myös muiden vakavien terveysriskien suhteen.
Jos esimerkiksi suuri väestöryhmä voidaan terveysperustein velvoittaa pidättäytymään ulkona liikkumisesta, eikö silloin yhtä hyvin voida velvoittaa kaikki tupakoitsijat lopettamaan tupakanpoltto. Tappaahan tupakanpoltto enemmän ihmisiä kuin korona.
Kirjoittaja on sosiaali- ja terveyspolitiikan professori emeritus ja 71-vuotias hämeenlinnalainen.