Lisämuistia voisin ottaa
Yhden naisen ajatushautomoni toimii usein suorituskykynsä äärirajoilla. Pitäisi kirjoittaa kirjaa, ja koska urakka levittäytyy lähes koko vuodenkierron varrelle, kirjanteon lomassa pitäisi kirjoittaa usein myös kolumneja – tai ensin tietenkin keksiä puhuttelevia ja merkityksellisiä aiheita niihin.
Lisäksi pitäisi suunnitella esitelmiä, kirjoittaa lehtijuttuja, lukea toisten kirjoittamia kirjoja, jotta voisi haastatella kirjoittajia erilaisissa tapahtumissa, ja ehkä hahmotella vielä jokin kiinnostava kirjaidea, jotta voisi sopia kustantajan kanssa tulevien vuosien projekteista.
Lyhyesti: pitäisi keksiä paljon hyviä ajatuksia, sekä pitkiä että lyhyitä.
Ajatukset tuntuvat luonnonvarana loputtomalta, sillä nehän eivät varsinaisesti ole mitään ainetta ja toisaalta niitä syntyy jatkuvasti pyytämättäkin. Jos sormien pienehköä liikettä näppäimistöllä ei lasketa, periaatteessa työssäni ei tarvitse kuin antaa ajatusten virrata.
