Elina Lepomäki: ”Verotus ei karkota ihmisiä vaan työpaikkoja”

Ihmiset liikkuvat herkemmin työn kuin suotuisan verotuksen perässä.

Profiilikuva
Elina Lepomäki
Teksti
Elina Lepomäki
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jyrkkää progressiota ja korkeaa ylimpien palkkaluokkien ansiotuloverotusta on poliittisesti helppo puolustaa. Heiltä, joilla on, on moraalisesti perustellumpaa ottaa kuin heiltä, joilla ei ole. Näin sen pitää ollakin. Hyvin ansaitsevat rahoittavat jo nyt julkisia menoja suhteellisesti eniten. Yleisradion selvityksen mukaan ainoastaan kolme ylintä tulokymmenystä maksaa enemmän veroja kuin saa tulonsiirtoina. Kannattaako ruuvia yhä kiristää?

Ihmiset muuttavat verojen perässä tai niiden johdosta huomattavasti vähemmän kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Yhdysvalloissa tutkittiin miljonäärien muuttoliikettä metropolialueen sisällä korkeamman veroasteen käyttöönoton jälkeen (Young ja Vamer 2011). Jotkin korkeimmin ansaitsevat palkansaajaryhmät muuttivat veron seurauksena hanakammin toisen osavaltion puolelle, mutta kaiken kaikkiaan oli verotuksen aikaansaama muuttoliike lähes kokonaan tilastollisesti merkityksetöntä. Sama johtopäätös löytyy myös toisesta yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jossa verojen vaikutusta muuttoliikkeeseen tutkittiin eri tuloluokissa (Coomes ja Hoyt 2007).

 

Ihmiset liikkuvat työn perässä herkemmin kuin suotuisan verotuksen, mutta Euroopassa tuo liikkuvuus on huomattavasti vähäisempää kuin Yhdysvalloissa. Verotuksella on keskeinen vaikutus työpaikkojen syntyyn. Työn kustannus koostuu palkan lisäksi lakisääteisistä veroluonteisista maksuista sekä työhön kohdistuvasta verotuksesta. OECD:n mukaan Suomen työn verokiila on keskipalkkaisella henkilöllä paitsi kansainvälistä, myös pohjoismaista kärkeä (43,9 %) ja hyvätuloisilla toiseksi korkein Ruotsin jälkeen.

Verotuksen ja sen progression on havaittu pienentävän työn tarjontaa liikuttaessa tulotasolta toiselle, mikä heikentää kansantalouden tuottopotentiaalia (Gentry ja Hubbard 2004). Tanskalaisessa tutkimuksessa (Kreiner ym. 2014) johtopäätös on sama. Pohjoismaiseen aineistoon pohjaava tutkimus osoittaa, että korkeat rajaveroasteet heikentävät työvoiman tehokasta kohdentumista ja haittaavat työllisyyttä.