Ei minua varten tarvii keittää
Kolumni: Suomen juhlahumun keskellä kannattaisi puhua hetki sen kielistä. Esimerkiksi suomen kielestä, kirjoittaa Lari Kotilainen.
Mitä ”iloa” tässä nyt muka on? Siinä ensimmäinen ajatukseni, kun minua pyydettiin Kotimaisten kielten keskuksen marraskuun lopulla järjestämään seminaariin nimeltä Kielen ilo. Tapahtumassa viisi viranomaisten kielilautakuntaa esitteli toimintaansa. Idea ei oikein tuntunut vastaavan käsitystäni siitä, mitä ilo voisi pitää sisällään. Olin väärässä.
Satavuotiaan Suomen kunniaksi on järjestetty jos jonkinlaista kissanristiäistä. Puhetta ja parranpärinää on piisannut someareenoille asti. Viimeaikaisesta polemiikista on jäänyt mieleen lähinnä sota ja sen kuvaus valkokankaalla sekä ”tätäkö nyt on suomalaisuus” -päivittely.
Ennemmin kannattaisi satavuotiaan Suomen kohdalla puhua sen kielistä. Esimerkiksi suomen kielestä.