Pidä tumput suorina!
Kolumni: Tekemisen puute on nykyihmiselle haasteista suurin, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Olen ehkä maailman tylsin ihminen, sillä olen lukioikäisestä saakka haaveillut siitä, että päiväni toistuisivat samanlaisina.
Lukiolaisena ajattelin, että opiskeluaika vastaisi tähän odotukseeni, ja kun ei vastannut, ajattelin, että työelämä olisi sellaista, tai että perhe-elämä toisi tasaiset rutiinit ja tylsän, rauhallisen arjen. Ei tuonut. Elämä on ollut yhtä muutosta ja uusia haasteita.
Yllä mainitusta syystä koronapandemiaan liittyvä poikkeustila on tuntunut minusta monin tavoin helpolta. Urheiluharrastusten jääminen tauolle on ollut kova pala, ja välillä ärsyttää kovasti se, etten ole hetkeäkään yksin kotona. Tapahtumien peruuntuminen ja kalenterin totaalinen tyhjeneminen ovat kuitenkin tuottaneet suurta mielihyvää.
Tekemisen puutteesta en kärsi, sillä nyt saan keskittyä aiempaa paremmin kirjoittamistyöhön. Minäkään en siis ole oikeasti kaivannut tekemisen vähyyttä, vaan sitä, että saisin keskittyä tekemään tiettyjä asioita entistä enemmän.
