Byrokratian taide - ja aidan
Vaalien alla liikavarpaisuus lisääntyy, kirjoittaa Risto Lindstedt.
Harkitsin itseni jääväämistä, koska olen ollut harvakseltaan tekstillisissä suhteissa Kauko Sorjosen Säätiöön. Pidin kehtaamattomuutta kuitenkin tarpeettomana, koska Jyväskylän kaupunki ei ole puolestaan jäävännyt itseään byrokraattisesta tölmäilystä.
Kauko Sorjonen asuu Suomen ensimmäisen naisarkkitehdin Wivi Lönnin suunnittelemassa talossa Hämeenkatu 4:ssä. Kiinteistön kytyvaiheessa oleva aitakiista on tragikoominen jos kohta myös todistusvoimainen. Aina ei tarvitse mennä Kittilään saakka ymmärtääkseen, miten poliittisen eliitin ylimielisyys ja omahyväisyys imeytyvät osaksi hallintomenettelyjä. Kittilään verrattuna Jyväskylän aitapolitiikka on tosin vielä kunnalliskiusaamisen tasolla.
Hämeenkadun alueen suunnitelma on kaupungin kuumin asemakaavakiista.
Hyväksytty kaava sallisi 12 uuden kerrostalon rakentamisen. Rakennusmassat ovat poikkeuksellisen suuret. Toteutuessaan ne kyykyttäisivät Seminaaririnteen puurakennusten sirouden takapihalleen näkymättömiin. Samalla katoaisivat järvelle avautuvat avarat alat.
Seminaaririnteellä on useita muitakin Lönnin suunnittelemia rakennuksia. Se ei jää ulkopuoliselta kuleksijaltakaan huomaamatta. Alue on 100 vuodessa rauhaansa asettunutta, ympäristönsä kanssa riitelemätöntä perillä olemisen arkkitehtuuria. Alue merkitsee Jyväskylälle samaa kuin empirekorttelit Helsingille tai maailmanperintöalue Raumalle.
