Pelkkä sähköistäminen ei tee liikenteestä kestävää
Sähköautojen akut lisäävät tarvittavien raaka-aineiden määrää moninkertaisesti. Kehitys sisältää vakavia kestävyys- ja riippuvuusriskejä.
3
MIN
Autoilu sähköistyy kiihtyvää vauhtia. Vuonna 2020 maailman kaikista uusista autoista neljä prosenttia oli sähköisiä. Tänä vuonna sähköautoja on jo 18 prosenttia.
Kehitys vähentää öljyn kysyntää ja ilmastopäästöjä merkittävästi. Mutta sähköistymisessä on ongelmansa. Sähköautojen akut lisäävät tarvittavien raaka-aineiden määrää moninkertaisesti. Ostoslistalla ovat muun muassa litium, koboltti, grafiitti ja nikkeli. Kehitys sisältää vakavia kestävyys- ja riippuvuusriskejä. Liikenteen kokonaiskestävyyttä tavoiteltaessa onkin pyrittävä sähköistämisen ohessa vähentämään autoriippuvuutta.
Akkumetallien tarve aiheuttaa vakavaa huolta kriittisten metallien saatavuudesta ja riittävyydestä sekä kaivannaistoiminnan seurauksista. Teknistaloudellisesti sopivien ja kestävyyskriteerit täyttävien kaivosten etsiminen ja avaaminen vie vuosikausia. Kohteissa on myös suuria eroja. Suomessa Keliberin litiumkaivosta on saatu kehittää rauhassa, mutta järvialueille kohdistuneet akkumineraalien etsinnät ovat synnyttäneet kovaa vastustusta. Kaivosten ympäristö- ja vesistöriskit huolestuttavat paikallisia ympäri maailman. Kolmasosa energiasiirtymään tarvittavista metallikaivoksista sijaitsee alkuperäiskansojen alueilla tai niiden läheisyydessä.
Kyse on myös geopolitiikasta ja turvallisuudesta. Kiina hallitsee sekä akkumetallien että akkujen tuotantoa. Pohjois-Amerikka ja Eurooppa ovat huolissaan omavaraisuudestaan ja alan kehittämisstrategioita luonnehtii jo protektionismi. Olemme siirtymässä geopoliittisesta öljyriippuvuudesta geopoliittisen metalliriippuvuuteen.
