Avoimuudella on rajansa
Suvi-Anne Siimes toivoo keskustelua siitä, keiden laatimalla ja miten julkisella tietopohjalla seuraaviin vaaleihin ja hallitusneuvotteluihin valmistaudutaan.
Olen elänyt pääosan aikuisesta elämästäni yhteiskunnassa, jonka julkilausuttuihin arvoihin on kuulunut avoimuus ja aktiivinen pyrkimys sen lisäämiseen päätöksenteossa. Tuo pyrkimys on myös ajan myötä konkretisoitunut monissa eduskunnan hyväksymissä ja tuomioistuinten sen jälkeen soveltamissa lainsäädäntöuudistuksissa. Yhteiskuntaan on kuitenkin samalla sekä syntynyt että jäänyt erilaisia pieniä puroja, jotka ovat kulkeneet vastavirtaan tämän suuntauksen kanssa.
Nuo vastavirtaan kulkeneet purot ovat muuttuneet eduskunnan hyväksymiksi ja sen myötä monesti myös vahvasti parlamentaarisesti valvotuiksi käytännöiksi lähinnä sotilas- ja siviilitiedustelun sekä joidenkin yksittäisten kansalliseen turvallisuuteen liittyneiden linjausten parissa.
Avoimuuden kasvattamista vastaan pyristellään silti edelleen monissa paikoissa.
Suomalainen media on hyvin tietoinen oikeuksistaan. Siksi se testaa erityisesti asiakirjojen julkisuutta toistuvasti myös tuomioistuimissa. Ja voittaa usein niiden luovuttamista koskevat valituksensa näissä prosesseissa.