Arjen sankarit
Pitäisi kai iloita siitä, että lähes jokaisen arkeen kuuluvat asiat on nostettu esiin sen sijaan, että näytettäisiin vain lihaskimppuja, jotka televisioryhmää ja lääkintähenkilöstöä ja huolintaporukkaa lukuun ottamatta autiolla saarella kiipeilevät köysissä, uivat merivirroissa ja sytyttelevät nuotioita.
Televisio-ohjelmaan ei kuitenkaan kelpaa se, että tekee makaronilaatikkoa keskiviikkona, tapetoi yhden nuhraantuneen seinän, naulaa irronneen jalkalistan tai kerää lasten leluja lattialta. Kuka viitsisi katsoa telkkarista sitä, minkä juuri päivällä teki. Ohjelmat kohottavat arjen sfääriin, jota voi tuijottaa popcorn-kulho sylissä.
MasterChef-kilpailija on amatöörikokki, mutta hän jalostaa taitojaan, ja kilpailun kuluessa hänestä kehkeytyy lähes ammattilainen. Remontissa lähdetään pohjalta. Ostetaan pienenpieni tontti Lontoosta, kaivetaan ja rakennetaan uutta, maksoi mitä maksoi. Siivoaminen ei tarkoita pölyjen pyyhkimistä huiskulla, ei edes vessan jynssäämistä, koska ensin on saatava talosta ulos konttikaupalla tavaraa. Sisustaminen näyttää helpoimmalta. Valkoiselle sohvalle sommitellaan koristetyynyt ja ruokapöydälle sytytetään kynttilät palamaan.
Arjen käytännöt ja niiden historia on mielenkiintoinen aihe, ja on tästä paljon tutkimustakin tehty. Maria Antaksen kirja Stor bok om städning (Schildts & Söderströms) ei ole tutkimus vaan tutkimusretki, hauskoja ja tuttuja hajamietteitä siivoamisesta ja kodinhoidosta yleensä.
Minua ilahdutti puhe mankeloimisesta. Olen mankeloinut aina, joko kotona tai talon pesutuvassa. Eri mieltä olen siitä, että ei enää olisi viikkosiivouspäivää! Totta kai on, minulle se on perjantai.
Antas kertoo, että ruotsalainen Gunn Linn julkaisi vuonna 1985 väitöskirjan, joka käsitteli kylpyhuoneiden rakentamista siivoamisen kannalta. Kirjaa ja koko asiaa arvosteltiin ja pilkattiin. Näin siitä huolimatta, että jokainen vanhassa talossa asunut tietää, miten hankalaa on jynssätä mutkikasta vessanpöntön jalkaa, kurotella sen taakse jne. Arkkitehdit ja LVI-insinöörit eivät olleet ajatelleet siivoamista.
Viimein Gunn Linnistä tuli voittaja, koska Ruotsissa rakennusnormeja muutettiin hänen ajatustensa pohjalta.
Perinteisesti siivoaminen, tiskaaminen ja pyykinpesu ovat olleet naisten töitä, samoin ruoanlaitto ja kodin kauniina pitäminen, mitä nyt kutsuttaisiin sisustamiseksi. Maria Antas kertoo siitä, miten näitä rajoja on siirretty tai yritetty siirtää. Miehet tarttuvat siivoukseen teknisesti ja valloittajina, joten uudet puhdistusaineet ja uudet siivousvälineet ovat toimineet houkuttimina.
Mathilda Langletin Täydellinen käsikirja perheenemännille teki minuun syvän vaikutuksen, kun se Art Housen kustantamana (1991) ilmestyi näköispainoksena vuoden 1885 suomennoksesta.
Tunsin itseni perin juurin uupuneeksi luettuani lähes 2 000 sivua siitä, mitä perheenemännän pitää osata ja tehdä.
Lopussa on tosin luku Huvit ja ajanvietot: ”Yhtä vähän kuin ruoho voipi kasvaa ilman auringon valoa, yhtä vähän voipi ihminen elää virkistyksittä.” Samaan hengenvetoon seuraa kuitenkin opetus: ”Toisaalta taasen voipi mieltymys huveihin ja virkistyksiin sangen helposti päästä vallitsemaan nautinnon haluksi…”
Pitäisi kai iloita tv:n arkielämäohjelmista, koska katsojalle niissä yhdistyy virkistykseen pyrkimys täydelliseen suoritukseen.
