Kasakkatreeni jäi kesken
Kirjeenvaihtajan työ Putinin Venäjällä on kuin ratsastaisi seisten. Anna-Lena Laurén joutui jättämään asemapaikkansa Pietarissa.
Vappu oli sateinen, kun ajoimme ulos Venäjältä. Aamulla autoa pakatessamme jouduimme kiertämään punaista Porsche Cayennea, joka oli väärin parkkeerattu juuri sisäänkäynnin eteen. Logiikka oli tuttu: ”Koska minulla on iso kallis auto, voin tehdä mitä haluan.”
Edellisenä päivänä olimme käyneet lapseni kasakkaratsastustreeneissä Pietarin ulkopuolella. Tyttäreni valmentaja laittoi minutkin hevosen selkään ja olin ensimmäisen kerran ”stojka na sedle” – seissyt satulassa.
Ajattelin, että tästä tulisi hyvä lisä kouluratsastusharrastukseeni. Valmentajani Pietarissa sanoo aina, että hevosen selässä pitää tehdä vaikeita tasapainoharjoituksia, jotta tavallinen ratsastus tuntuisi helpolta.
Menetelmä muistuttaa tietyllä tavalla Venäjän kirjeenvaihtajan työtä, jossa jatkuvasti joutuu ahtaalle ja monenlaiseen pinteeseen. Sen jälkeen toimittajantyö Suomessa, missä viranomaiset vastaavat soittopyyntöihin ja kukaan ei pidä sinua valtion vihollisena, tuntuu leikiltä.
Edesottamukseni kasakkaratsastuksessa jäivät sikseen siinä samassa, kun Venäjän ulkoasiainministeriö julkaisi sosiaalisissa medioissa päivityksen, missä minua syytettiin valeuutisten levittämisestä.
Se on Venäjällä nykyään rangaistava teko, josta voi saada jopa 15 vuotta vankeutta. Kuukautta aikaisemmin amerikkalainen toimittaja Evan Gershkovich oli pidätetty Jekaterinburgissa ja häntä oli syytetty vakoilusta.
Gershkovich on ensimmäinen Venäjällä pidätetty ulkomainen toimittaja. Tällaista ei harrastettu edes neuvostoaikana. Silloin ulkomaisia toimittajia heitettiin tarvittaessa ulos. Ajat ovat muuttuneet sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa.
Gershkovichia odottaa todennäköisesti pitkä vankilatuomio. Toivon mukaan hänet vaihdetaan ajan myötä USA:ssa olevaan venäläisvankiin.
Se, että venäläinen viranomainen kirjoitti minusta mustamaalaavan päivityksen, ei sinänsä ollut suuri järkytys. Niin on tapahtunut lukuisille toimittajille, ja se on osa propagandasotaa, joka alkoi jo vuosia ennen varsinaista hyökkäyssotaa.
Konkreettinen turvallisuusuhka on sen sijaan se, kun toimittajaa nimellä syytetään rangaistavasta teosta. Siksi päätimme lähteä Venäjältä.