Amerikassa poliisilla ei ole ystävän maine

KOLUMNI: Inhoan elämistä yhteiskunnassa, jossa poliisin oikeudenmukaisuuteen ei voi luottaa, kirjoittaa Anu Partanen.

Profiilikuva
poliisi
Teksti
Anu Partanen

Kun poliisi pysäyttää autoni Yhdysvalloissa, jäykistyn. Sanon ”kyllä, sir” ja ”ei, sir” ja liikun hitaasti, ettei poliisi luule minun kaivavan esiin asetta.

Valkoisena naisena tiedän olevani kohtuullisen turvassa, mutta silti valmistaudun komenteluun ja mahdolliseen räjähdykseen. Jos selviän kohtaamisesta sakoilla, huokaisen helpotuksesta. Monet amerikkalaiset luottavat poliisiin enemmän kuin minä, mutta kaiken kaikkiaan amerikkalaisella poliisilla ei ole ystävän maine.

Amerikkalaiset poliisit tappavat joka vuosi noin tuhat ihmistä. Väkilukuun suhteutettuna se on kuin Suomen poliisi surmaisi 16 ihmistä vuodessa. (Suomessa poliisin ampumaan luotiin kuoli kymmenen vuoden aikana seitsemän ihmistä.)

Yhdysvalloissa on enemmän rikollisuutta kuin Suomessa ja amerikkalaisella poliisilla on syytä pelätä henkensä puolesta, mutta usein surmatut ovat aseettomia, mielenterveysongelmaisia, nuoria ja tai jopa lapsia. Suhteettoman usein he ovat mustia tai muiden vähemmistöjen edustajia.

Oman kotikaupunkini New Yorkin poliisit ovat raiskanneet ja kopeloineet naisia, salakuljettaneet aseita osavaltiosta toiseen ja lavastaneet viattomia syyllisiksi rikoksiin.