Älämölö on nyt kovaa, mutta kovaa puhuvat nekin, jotka puolustavat olennaista – Sananpuhdistuksen aika

KOLUMNI: Tyhjänpäiväisen puheen aika on ohi, kirjoittaa Tiina Raevaara.

Profiilikuva
Alf Rehn
Teksti
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Nykyhetken keskustelukulttuurissa on paljon vialla. Sanomisia tulkitaan kuin piru raamattua. Mielipiteet saavat keskustelussa faktoja suuremman tilan. Puhutaan post-faktuaalisesta ajasta. Rehellisyyden – sen, ettei valehtele – sijaan tuntuu olevan tärkeämpää päästää ääneen alkukantainen raivo, kaikki, mitä mielessä kulloinkin kuohuu.

Kuohunnan takia vihanpurkausten kohteeksi joutuvat niin tavalliset nettikirjoittajat, SPR:n aktiivit kuin pääministerin puolisokin. Vihapuhe ajaa osan keskustelijoista pois sosiaalisesta mediasta ja arveluttaa muun muassa tutkijoita, jotka haluttaisiin julkisuuteen kommentoimaan maailmaan tapahtumia.

Tietenkin vihainen puhetapa myös tarttuu. Vain harva kykenee vastaamaan raivoon rauhallisuudella.

Sanavalinnat ovat nyt monella tapaa merkityksellisiä. Populistisilla argumenteilla vallan huipulle nousseet oikeistopuolueet työntävät huolestuttavasti esimerkiksi Puolaa ja Unkaria totalitarismia kohti. Media halutaan valvontaan, koulukirjojen historiankirjoitusta kontrolloidaan, yliopistot otetaan poliittiseen ohjaukseen. Sanat ja niiden valvonta koetaan olennaiseksi.

Tämän hetken keskustelussa on silti paljon hyvääkin. Olemme tuhlanneet edeltävät vuodet tyhjänpäiväiseen höttöpuheeseen ja kuvitelleet perustavanlaatuisten arvojen olevan itsestäänselvyyksiä ja siten keskustelunaiheina turhia. Nyt on täytynyt keskittyä olennaiseen. On tullut sananpuhdistuksen aika.