Kampanja pehmeni
Aktivistikampanja on usein sitä onnistuneempi, mitä enemmän se saa julkisuutta. Flow Strikelle kävi päinvastoin, kirjoittaa Aurora Rämö.
2
MIN
Yleensä aktivistikampanja on sitä onnistuneempi, mitä enemmän medianäkyvyyttä se saa. Flow-festivaalia boikotoinut Flow Strike sai valtavasti huomiota, mutta mitä enemmän siitä kirjoitettiin, sitä epäonnistuneemmalta se vaikutti.
Kampanja alkoi vuosi sitten, kun artisteja kehotettiin puhumaan esiintymisiensä lomassa Palestiinan puolesta ja vieraita kantamaan lippuja ja mielenosoituskylttejä. Flow Striken mukaan festivaali oli uuden omistajansa, sijoitusyhtiö KKR:n kautta ”osallinen Israelin apartheid-hallinnon ylläpitämisessä”.
Tuolloin kampanjan tiedottaja Jenna Jauhiainen sanoi Helsingin Sanomille, ettei kyse ollut boikotista, sillä ”esiintymisestä kieltäytyminen on vähemmän tehokasta” kuin lavalla puhuminen kymmenilletuhansille ihmisille.
Tänä vuonna otettiin käyttöön vähemmän tehokas keino. Kampanja pyysi artisteja boikotimaan festivaalia. Yksi peruikin, kaksi harkitsi. Pehmoaino-nimellä esiintyvä Aino Morko kirjoitti haluavansa perua, muttei tehnyt niin kulujen takia.
