Saa luvan kelvata

Kolumni: Vaikka kuinka tuntisi oman osaamisensa ja arvonsa, tulee aina miettineeksi, olenko tarpeeksi hyvä – opettajana, kirjoittajana, kumppanina tai sisustajana, kirjoittaa Silvia Hosseini.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Silvia Hosseini
Kirjoittaja on esseisti, kriitikko ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Syksyni kului remonttia tehdessä. Kyseenalaistin projektin jo alkumetreillä. Urakka söi rahani ja ruumiinvoimani ja tuntui ennen kaikkea henkisen kapasiteetin haaskaukselta. Ahtaissa paikoissa kyykkiminen alkoi nimittäin kaventaa myös ajatteluani. Maailma kutistui yhden huoneen kokoiseksi, ja siellä huoneessa kiukuttelin hartiat krampissa milloin minkäkin pikku vastoinkäymisen vuoksi.

Ystäväni lohdutti minua sanomalla, että kodin viihtyisyys on tärkeää. Niin se onkin, etenkin ihmiselle, joka työskentelee enimmäkseen kotonaan. Interiöörit eivät ole yhdentekeviä, vaan samalla tavalla merkityksellisiä kuin arkkitehtuuri: hyvä tilasuunnittelu tarjoaa olemiselle kehykset, joiden sisällä ajattelu virtaa puhtaana.

Silti mietin viihtyisyydestä maksamaani hintaa. Käytin elämästäni monta viikkoa pikkutarkkaan, pikkusieluiseen omien nurkkien hinkkaamiseen.

Ja nyt, sen sijaan että vihdoin tekisin jotain ylevämpää, murehdin menetettyä aikaa.