Aave Marin

Demareilla menee hyvin. Ei uskoisi, että gallupkärjellä on johtajaongelma.

Ongelman nimi on Sanna Marin. Entinen puoluepomo on seuraajaansa Antti Lindtmania riivaava haamu.

Tekee Marin mitä tahansa, hänen voi nähdä sannoittavan Lindtmanin hyvin öljyttyjä rattaita.

Kristillinen Marian ilmestyspäivä oli 22. maaliskuuta.

Marin ilmestyi jo pari viikkoa aiemmin. Laskeutui iltapuvussaan Emma-gaalan punaiselle matolle. Maailmantähden lailla.

Ja puuttui kotimaanpolitiikkaan. Ex-pääministeri tuki Petteri Orpon (kok) hallituksen hanketta poistaa ydinenergialaista ydinaseita koskevia rajoituksia.

Lausunto iski kuin kaksikärkiohjus.

Lindtman siitä tuskin ilahtui. Hän kun oli ilmoittanut Sdp:n vastustavan uudistusta. Ehkä luottaen lain tulevan joka tapauksessa hyväksytyksi. Ilman että demarit joutuvat likaamaan käsiään.

Samalla Lindtman esti puolueensa kansanedustajia ajautumasta samanlaiseen keskinäiseen riitelyyn kuin raja- ja miinalakien käsittelyissä.

Toisaalta myös Lindtmanin lepyttelemä, marinilaiseksi luonnehdittu eduskuntaryhmän vasemmistosiipi pettyi Mariniin, jonka linjauksessa ei ollut pasifismin palaa.

Marin ei ole ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa. Se uhkaa viedä Sdp:ltä Pirkanmaalla yhden, ehkä kaksi paikkaa.

Viimeksi lähes 36 000 ääntä keränneen koronankuristajan ja onnistuneen natottajan tukea tarvittaneenkin entisen vaalipiirinsä toreilla ja puhujalavoilla.

Ei iloista reilun tekemisen kampanjaa ainakaan Ville Merisen paljastusten ja Marko Asellin touhujen varaan voi rakentaa.

Merinen on nostanut esiin joidenkin demarien väitettyjä törkyilyjä, joita ryhmä on selvityttänyt Työterveyslaitoksen ammattiauttajilla.

Asell taas on pyydellyt anteeksi puolue- ja vaalipiiri­kollegansa paljastusten myötä ilmi tullutta huonoa käytöstään.

Poliitikon mieli on toki muuttuvainen.

Marin voi perua ilmoituksensa olla asettumatta ehdokkaaksi. Tarvitseehan mahdollinen tuleva pääministeripuolue varteenotettavan ulkoministeritarjokkaan.

Edes yhden.