7.2.2014
Hallituksessa omat kapinoivat kuntien pakkoliitoksia vastaan kokoomuksessa ja demareissa. Puheenjohtajat pohtivat, millainen velan hoito ja vyön kiristys on järkevää. Arkijärkevää pohdintaa tarvittaisiin myös kunta- ja sote-uudistuksiin, vaikka oppositio riekkuisi. Halvaantunut hallinto tietojärjestelmineen on uudistettava ja sote-palveluita on alettava oikeasti johtaa, siitä on ytimeltään kyse.
Poliittisen kiihkon keskellä tasavallan presidentin puhe Yhteisvastuukeräyksen avaamiseksi oli aivan muualta. Sauli Niinistö puhui kuolevan tuskan lievittämisestä ja tuesta lähdön hetkellä, saattohoidosta. Vapaaehtoisten koulutukseen kerätään varoja. Parantumattomasti sairaita voidaan auttaa – heitä on vuosittain 15 000. Olen ollut Terhokodissa lähtevän vuoteen äärellä. Siinä kummasti asiat pelkistyvät läpinäkyviksi, kirkkaiksi. Yllättäen saattaja tulee myös itse hoidetuksi lähimmäistä auttaessaan. Siksi moni maallikkokin haluaa vapaaehtoiseksi saattajaksi. Asioiden järjestys pelkistyy, jos kykenemme kohtaamaan kuoleman. Ei vain puhumaan, vaan olemaan läsnä lähdön hetkellä. Kuolema on ainoa varma asia jokaisen elämässä. Ja sen voi kohdata jo nyt.
