21.3.2014
Venäjä ei haluakaan tulla länsimaaksi, vaikka niin luulimme parikymmentä vuotta. Presidentti Boris Jeltsin romutti Neuvostoliiton eikä se palaa, vaikka siltä näyttäisi. Mutta Venäjä pysyy. Kansat ovat valmiita kärsimään ulkoisen vaaran uhatessa – ja Venäjä aivan erityisesti. Jos suomalainen on parhaimmillaan joutuessaan vaikeuksiin, venäläinen alkaa kukoistaa ruoskan ja nälän uhatessa, kuten tiedämme historiasta. Tämä kannattaa ottaa huomioon pakotteita laatiessa.
Arvaamattomuus on pahinta kansainvälisessä diplomatiassa, joka pyrkii säätelemään todellisuutta niin pieninä annoksina, että pelkkä ele riittää kannanotoksi. Tällaisessa maailmassa tankkien telaketjujen kitinä ja dieselmoottoreiden jytinä tuntuu häiritsevältä. Ihmisten haaveet ovat kuitenkin oikeasti toisenlaiset: rauhallinen elämä, jossa itse kukin voi tavoitella omaa onneaan voimiensa mukaan, Krimillä ja Ukrainassakin. Tavallisten ihmisten pieni elämä on lopulta arvokkainta, vaikka satraapit arvostavat vain omaa kunniaansa. Sen takia he ovat valmiit uhraamaan muiden elämän. Tavallisten ihmisten massat voivat pysäyttää uhon ja tuhon. Sivistyneesti, vaaleissa.
