18.7.2014

Profiilikuva
Teksti
Tapani Ruokanen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden päätoimittaja.

Kuhmon Kamarimusiikki avattiin sunnuntaina Bachin Markus-passiolla, jota tulkitsemaan oli saatu oivallinen Pietarin kamarikuoro. Tekstien luku suomeksi musiikin lomassa asemoi tapahtumat. Ainoa ongelma oli sisälukutaito: kaikki ei mennyt kuin vettä vaan, olisi tarvittu henkilöohjausta kuin teatterissa. Kuhmo kokoaa vuosi toisensa jälkeen kiinnostavia maailman huippuja. Teemana on nyt seitsemän taidetta ja seitsemän kaupunkia. Ainakin tämän lehden entisen AD:n Pekka Lehtisen grafiikka puree: hän on tehnyt kaikki Kuhmon julisteet ja muut kuvat juhlien perustamisesta saakka eli rapiat 40 vuotta.

Kuhmo-talon aulassa on graafikko Tiina Kivisen näyttely Tanssi kesällä. Kiinnitin huomiota erityisen hyvin tehtyihin jalkoihin. Osuuspankin seinällä loistivat Rovaniemeltä lainatut Reidar Särestöniemen öljyvärityöt: ne olivat niitä kuuluisia 1960-luvun lopulla tehtyjä 1,5 x 1,5 -metrisiä, Urho Kekkosen ihailemia ja kuuluisuuteen nostamia ilveksiä, riekkoja, kyliä, joilla taiteilijasta tuli valtakunnan julkkis. Juhannuksen tienoilla kävin Särestössä taiteilijan ateljeen ja kotitalon näyttelyissä. Reidaria siis täynnä koko kesä.