14.3.2014
Johtajien palatsit ja autokokoelmat hämmästyttävät, viimeksi Ukrainassa. Siellä on siirretty valtion varojakin lähes Suomen valtion budjetin verran pimeästi ulkomaille. Syylliseksi epäillään demokraattisesti valittua presidentti Viktor Janukovytšia kavereineen. Kansainvälisellä yhteisöllä pitäisi olla keinot selvittää tämmöinen ryöstö nykyisten tietojärjestelmien aikana. Pankit ovat ottaneet vastaan varat? Maailmasta löytyy tietysti piiloja, myös elektronisia, joista varastettua omaisuutta on vaikea kaivaa esiin. Sivistysmaiden, kuten Sveitsin, on kuitenkin mahdotonta puolustaa suuren luokan rosvousta pankkisalaisuudella.
Jos kyetään luomaan järjestelmä jättimäisten rahansiirtojen ja omaisuuksien varastoinnin valvomiseksi, se suitsisi rosvojen ahneutta. Myös kehitysmaiden satraappien säästöpossut voitaisiin avata – niissähän pakkaa olemaan rikkaiden maiden keskiluokan verorahaa, kuten kehitysapua. Julkisuus on myös hyvä valvontakeino. Läpinäkyvyys raha-asioissa on ainoa keino porsastelun hillitsemiseksi. Suuriin rahoihin käsiksi pääsevä ihminen löytää aina perusteet sille, että juuri hän on poikkeus ja tarvitsee nämäkin rahat.
