Sivussa ja keskellä – kotona ja maailmalla.

Seitsemän kilometriä kävellen kouluun

Katri Merikallio
Blogit Merikallio 5.2.2014 11:50
Vain pimeys. Ja Afrikan pökerryttävän syvä tähtitaivas. Kiskon otsalamppua päähäni ja yritän sulkea talomme ovea mahdollisimman hiljaa perässäni. Kello on vartin yli viisi aamulla. Pihalla minua odottaa Steve, viisivuotias ekaluokkalainen. Hänellä on reppu selässään, shortsit jalassa ja villapaita p...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Katri Merikallio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Kouluttajana Afrikassa olen joutunut niin monesti vastaavan tilanteen eteen, että sitä voi pitää tavanomaisena. Aina joutuu sanomaan huonosti koulutetuille opettajille: ”huonoin opettaja on se, joka ei tule ollenkaan paikalle”. Jos oppikirja on, aina voi lukea sitä ääneen, tai joku oppilaista voi sen tehdä.

Hieno kirjoitus. Tällaisia voi tehdä vain toimittaja,
joka tulee paikalle pidemmäksi aikaa ja panee itsensä peliin kokonaan.
Arvostan.
Näin lukijatkin saavat realistisemman käsityksen afrikkalaisten oppilaiden arjesta. Se on myös täällä Etiopiassa pääosin melko ankea, vaikka parannusta onkin tapahtunut.
Hiljattain suomalaisdelegaatio tutustui täällä pääkaupungin kouluun, jossa asiat ovat hyvin. Heidät olisi pitänyt viedä myös maaseudulle, jossa asiat eivät ole niin hyvin. Kuitenkin valtaosa kansasta elää maalla.
Vierailijat olivat vaikuttuneita kehityksestä. Ei siinä mitään, mutta hyvä olisi saada laajempi käsitys asioista päätösten pohjaksi.

Näitä luetaan juuri nyt