Sivussa ja keskellä – kotona ja maailmalla.

Myrsky-yö Häkämiehen kanssa

Katri Merikallio
Blogit Merikallio 3.12.2013 12:48

Uni ei tullut millään. Myrskytuuli ulisi tuuletushormissa. Järeät männyn oksat pyyhkivät pihan poikki kuin pikkurisut.

Tyynyyn painautuneenakin kuulin, kuinka pihalyhty lensi portin päältä katukiveykseen ja helähti rikki.

Kotitaloni yli puhkunut Oskari-myrsky sai ensi kertaa miettimään, onko perheeni turvassa. Pitäisikö herättää kuopus ja siirtää hänet suojaisempaan huoneeseen nukkumaan? Entä jos jokin pihan puista kaatuu talon kulmalle, voisiko se osua toisen lapsen sänkyyn asti?

Veikkaan etten ollut ainoa suomalainen, joka maanantaiyön tunteina mietti sitäkin, miltä tuntuisi nyt maata huterassa bambumajassa jollain pienellä trooppisella saarella ja kuunnella yön pimeydessä samanlaista myrskytuulta. Kun voisi vain odottaa hetkeä, jolloin lehväkatto lähtee lentoon.

Helsingin yli puhaltaneet puuskat olivat enimmillään 26 metriä sekunnissa. Filippiineillä Hayan-taifuuni kulki pahimmillaan yli 70 metriä sekunnissa.

Filippiinien Hayan-uutisista on jäänyt mieleen äiti, joka laittoi lapsensa pesusoikkoon, kun tiesi, ettei pystyisi pitelemään kahta pientä lastaan veden pinnalla, kun aalto alkoi vyörytä sisään. Meitä sentään suojasi vankka puutalo ja tiilikatto. Helsingin edustan nelimetriset aallot pysyivät nekin kaukana.

Silti mietin, minne laittaisin lapseni, jos myrsky tästä vielä yltyisi. Kellarin perälle?

Eino-myrskystä ei ehtinyt kulua kuin alle kaksi viikkoa, kun Oskari jo iski. Normaaleja talvimyrskyjä? Todennäköisesti. Mutta yö Oskarin kanssa antoi hetkellisen tilaisuuden samaistua trooppisten maiden köyhien kanssa. Luultavasti hekin jo tietävät, että mitä pitemmälle ilmastonmuutos etenee ja valtameret lämpiävät, sitä useammin perinteiset trooppiset myrskyt muuttuvat Hayanin kaltaisiksi hirmumyrskyiksi. Eivätkä köyhät voi tehdä muuta kuin rakentaa bambumajansa aina uudestaan ja uudestaan. Siis jos pesusoikko pysyy pinnalla.

Yön syvinä tunteina muistan ajatelleeni myös Jyri Häkämiestä. Toivoin että hänenkin uudessa Hollolan-kodissaan myrsky ulisisi täydellä voimalla. Niin että kun Elinkeinoelämän keskusliitto seuraavan kerran vastustaa kilpailukyvyn nimissä EU:n ilmastopolitiikan kiristämistä, laivojen rikkipäästöjen tiukentamista, päästöoikeuksien polkumyynnin lopettamista tai windfall-veroa, Häkämies voisi edes hetkellisesti palauttaa mieleensä, miltä se rajusti muuttunut ilmasto voi ihan oikeasti tuntua.

Erityisesti yöllä.

Jopa siinä järeässä omakotitalossa.

Katri Merikallio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt