Lupa raiskata

Pear oli 16-vuotias. Hän oli tullut syrjäkyliltä Kambodzhan pääkaupunkiin Phnom Penhiin hakemaan serkkupoikansa kanssa töitä. Kun hommia ei löytynyt, serkku myikin tytön bordelliin.

Nuhjuisen verhon taakse tuli nyt joka päivä viisi kuusi miestä, jotka raiskasivat Pearin kuten tahtoivat. Rahaa Pear ei siitä saanut. Eikä lautahökkelistä ollut mitään tietä ulos. Omistajatar kertoi avoimesti maksaneensa kauniista tytöstä 250 dollaria.

Tapaamisesta Phnom Penhin syrjäkujalla on kulunut jo vuosia, mutta se miltä orjuus näyttää ja haisee, muistan hyvin. Siinä yhdistyvät sperman, lian ja köyhyyden haju.

Suru joka Pearin silmissä paistoi, oli lohduton.

Pearin kaltaisia nuoria naisia kuljetetaan eri puolilta Aasiaa ja Afrikkaa Euroopan bordelleihin joka päivä. Heitä rahdataan rekkojen kätköissä ja laivojen salaruumissa kuin karjaa. Moni luulee tulevansa kotiapulaiseksi. Todellisuus paljastuu perillä.

He eivät ole niitä, jotka naistenlehdissä julistavat harjoittavansa prostituoidun ammattia vapaaehtoisesti hankkiakseen lisätuloja lomamatkaa varten. Heiltä ei ylipäätään kukaan kysy mitään.

Ranskan sisäministeriö arvelee maassa olevan 20-40 000 prostituoitua, joista 90 prosenttia on ihmiskaupan uhreja. Saksassa prostituoituja arvellaan olevan 400 000. Se tarkoittaa yhtä prostituoitua jokaista sataa miespuolista saksalaista kohti.

Ranskan parlamentin alahuone päätti tällä viikolla, että seksin ostamisesta tulee rikos. Jos laki menee läpi myös ylähuoneessa, seksistä rahaa tarjoava saa 1 500 euron sakot.

Lakia ajanut Ranskan naisasiainministeri Najat Belkacem, 36, piti parlamentissa pitkän painokkaan puheen, jossa hän teki selväksi, että sivistysvaltiossa naisen vartalo ei ole kaupan.

”Se ei yksinkertaisesti kuulu maahan, joka puhuu ihmisoikeuksista ja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta”, Belkacem painotti.

Väkivalta ja rikollisuus kuuluvat vääjäämättömänä osana prostituutioon ja ihmiskauppaan, sillä ilman niitä prostituutiota ei olisi. Kyse on suurista rahoista. Sen eteen kannattaa satsata.

”Jos teillä on vaikeuksia kuvitella, mistä on kyse, ajatelkaa niitä nigerialaisnaisia, jotka juuri pelastettiin Espanjassa”, Belkacem jylisi kansanedustajille. ”Heidän lapsensa oli kidnapattu ja kahlittu sängyn jalkaan kahdeksi vuodeksi, jotta äidit saatiin painostettua prostituutioon. Ensin naiset myytiin Marokkoon, sieltä tänne Eurooppaan myytäväksi eteenpäin.”

Belkacem sai lain taakse 268 kansanedustajaa. 138 äänesti muutosta vastaan.

Sosialistipuolueen naisministeri Belkacem itse syntyi Marokossa seitsenlapsisen perheen toisena lapsena, muutti alle kouluikäisenä äitinsä kanssa Ranskaan rakennustöitä tekevän isänsä perässä ja kasvoi Ranskan lähiöissä.

Hän muistutti kansanedustajia siitä, miten naiset ovat eri puolilla maailmaa taistelleet vuosisadat saadakseen oikeuden omaan vartaloonsa.

”Sitä ei pidä enää luovuttaa kenellekään.”

Ranskan lakiuudistus on tuomassa maan lähelle Ruotsin, Norjan ja Islannin linjaa, jossa seksin myyminen ei ole rikos mutta ostaminen on.

Suomessa seksiä saa ostaa, kunhan myyjä ei ole alaikäinen, ihmiskaupan tai välityksen uhri.

Saksassa prostituutio puolestaan rehottaa valtoimenaan. Sen jälkeen kun maa vapautti prostituution 2002, kuka tahansa on voinut perustaa bordellin minne tahansa. Lain piti parantaa prostituoitujen asemaa, mutta EU:n rahoittaman tutkimuksen mukaan uudistus päinvastoin lisäsi ihmiskauppaa. YK:n mukaan Saksa nousi nopeasti yhdeksi ihmiskaupan pääkohteeksi.

Bordelleihin suljettujen seksiorjien auttaminen on myös käynyt entistä vaikeammaksi, koska bordellit ovat poliisin mukaan pitkälti rikollisliigojen käsissä.

Kun Suomessa keskustellaan prostituutiosta ja seksin ostamisen kieltämisestä, katse kääntyy aina yhteen osoitteeseen: prostituoiduille palveluja tuottavaan Pro-tukipisteeseen. Sen mielestä seksin ostamisen kieltäminen veisi prostituution maan alle ja lisäisi rikollisuutta.

Kanta tuskin yllättää, koska prostituoitujen avustusjärjestön tehtävä on ajaa prostituoitujen etuja, ei vähentää asiakkaittensa määrää. Asetelma on hieman sama kun kysyisi turkistarhaajien liitolta, pitäisikö turkistuotanto kieltää eläinten hyvinvoinnin nimissä.

Ihmiskaupan uhreja pitää auttaa kaikin keinoin, mutta se ei poista peruskysymystä: haluammeko me elää yhteiskunnassa, jossa hyväksytään toisen ihmisen ostaminen ja myyminen.

Prostituutio on yhteiskuntamoraalinen ja ihmisoikeuskysymys, ei ammattiyhdistysasia.

Meillä on laki joka kieltää lapsen kurittamisen. Se viestittää yhteiskunnalle, että me emme hyväksy toisen ihmisen lyömistä, erityisesti haavoittuvan lapsen. Se ei tarkoita sitä, että poliisi kurkkisi ikkunoissa seuraamassa, missä kodissa käsi nousee.

Samalla tavalla seksinoston kieltävä laki kertoisi, että me emme hyväksy kenenkään ihmisen muuttamista kauppatavaraksi. Se ei tarkoita sitä, että poliisi roikkuisi makuuhuoneiden ikkunoissa katsomassa, siirtyikö seteli yhdestä kädestä toiseen.

Nyt me katsomme läpi sormien naiskauppaa vain siksi, että jotkut kokevat, että kenenkään vapauksia ei saa rajoittaa. Erityisesti ostajan oikeutta. Mutta kannattaisiko joidenkin oikeuksia rajata, jos se suojelisi vielä haavoittuvampia? Se että muutama prostituoitu julistaa myyvänsä itseään vapaasta tahdosta ei tee toisten riistoa yhtään hyväksyttävämmäksi.

Ainakaan minä en haluaisi elää Saksan kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa perjantaina työpäivän päätteeksi mies voi kipaista bordellissa raiskaamassa Pearin kaltaisen orjuudessa elävän nuoren tytön, ennen kuin istuu alas kauniisti katettuun illallispöytään vaimonsa ja lastensa kanssa.

Ilmeisesti joidenkin mielestä se on kuitenkin ihan ok.