Blogit

Sivussa ja keskellä – kotona ja maailmalla.

Kongo: Auttakaa meitä eroon korruptiosta!

Blogit Merikallio 28.2.2014 13:24
Katri Merikallio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

KINSHASA, KONGO–Jaloissani pyörii kaksi jättimäistä torakkaa.

Yritän keskittyä kuuntelemaan, mitä Kongon korruption vastaisen komitean pääjohtaja kertoo minulle, mutta katseeni kääntyy väkisin lattialla vilistäviin torakoihin.

Pinnistelen pitääkseni vain varpaat maassa, jotta torakat eivät pääsisi kiipeämään nilkkoihini.

Kinshasan vanhat virastorakennukset ovat surkeassa jamassa. Epäilen ettei käytäviä ole maalattu sitten maan itsenäistymisen 1960.

Katon saumoista valuva vesi on raidoittanut seinät ruskeaksi.

Korruptiokomitean koko viiden hengen johto kirjoituspöytineen on ahdettu yhteen huoneeseen.

Augustin Mwendambali on johtanut korruption vastaista taistelua Kongon demokraattisessa tasavallassa yli 10 vuotta ja sanoo, että paljon, paljon on vielä tehtävää.

Kongo on upporikas ja täältä rahdataan maailmalle kultaa, timantteja, kobolttia ja kuparia tonni toisensa perään. Valtion niistä saamat tulot ovat kuitenkin mitättömät. Korruptio syö kuormaa kaikkialla.

Valtion budjetissa on rahaa noin 100 euroa yhtä kongolaista kohden. Suomessa vastaava summa on 10 000 euroa.

Vauraus pujahtaa tiskin alta, kun yritysjohtajat ja virkamiehet tekevät sopimuksia kaivosoikeuksista, kun öljy-yhtiö ilmoittaa tankkerin sisällöstä, kun armeija hankkii kalustoa, kun viranomaiset ilmoittavat kuinka monta alaista heillä on töissä. Tai kun opettaja jakaa arvosanoja lapsille.

”On mahdotonta kontrolloida sitä, mitä tässä maassa tapahtuu. Siksi me olemme lähteneet siitä, että ihmisiä on koulutettava ymmärtämään, mitä korruptio ylipäätään on ja miten se vahingoittaa meitä kaikkia koko ajan.”

IMG_3205

Korruptionvastaisen komitean johto: Julienne Nzugu, Augustin Mwendambali ja Robert Bunkete.

Mwendambali on julkaissut virkamiehille eettisen koodiston. Pienessä kirjasessa kerrotaan, miten virkamiehen pitää toimia, kun häntä yritetään lahjoa. Kirjasta on painettu 250 000 kappaletta, mutta vasta 9 000 virkamiestä on saanut ja allekirjoittanut sen.

”Tämä on valtava maa. Me emme pysty edes levittämään kirjasta maakuntiin”, Mwendambali huokaa.

Toimiston seinällä on juliste, jossa käsi ojentaa setelipinoa toiselle.

Tekstissä lukee: ”Corruption, non merci”.

”Näitä pitäisi olla lentokenttien seinillä, hotelleissa, virastoissa – kaikkialla. Mutta meillä ei ole rahaa painaa näitä.”

Mwendambali vakuuttaa silti, että maan presidentti ja hallitus haluavat tosissaan kitkeä korruptiota.

Uusia korruptionvastaisia lakeja on saatu läpi. Tuomioita on kiristetty. Vankilassa istuu jo 80 korruptiosta tuomittua.

”Vaikka oikeasti siellä pitäisi olla 800 ihmistä.”

Vankilassa istuu muun muassa entinen ministeri, entinen presidentin neuvonantaja, upseereita, jopa korruptionvastaisen komitean entinen työntekijä.

Hän yritti kavaltaa tämän huoneen työntekijöiden palkat.

Tuomiot eivät kuitenkaan aina vastaa tehtyä rikosta.

”Myös tuomarit ovat ostettavissa. Se uhkaa viedä pohjan koko oikeusvaltiolta.”

”Mutta me tarvitsemme kumppaneita tähän työhön. Luuletko että Suomi voisi auttaa meitä tässä? Tarvitsisimme kaiken osaamisen ja avun, ja te olette maailman huippu.”

 

Vain muutama tunti korruptiotoimiston vierailun jälkeen viiden viikon kierrokseni Afrikassa tulee päätökseen. Matka kohti Eurooppaa alkaa.

Tulemme Kinshasan lentokentälle hyvissä ajoin, sillä tiedämme että kenttää pidetään yhtenä maailman vaikeimmista.

Heti lentokentän ovella odottaa avoin kämmen. Virkailija lupaa huolehtia meidät muodollisuuksien läpi – korvausta vastaan. Saattajamme maksaa noin 15 euroa. Pääsemme sisään terminaaliin.

Ilmeisesti summa ei ollut riittävä.

Päädymme seisomaan yli kaksi tuntia lähtöselvityksen jonossa.

Ohitsemme saatellaan varakkaan näköisiä afrikkalaisia liikemiehiä, yläluokkaisen näköisiä perheitä, lisää valkoisia liikemiehiä, lisää kokonaisia tyylikkäitä, ylimielisen oloisia perheitä, jotka työntävät matkalaukkuvuoria edellään.

Ja setelipinot vaihtuvat täysin avoimesti kädestä toiseen.

Lentokenttä on paikka, jonne kerääntyy koko se eliitti joka on tottunut ostamaan tiensä läpi missä ja milloin tahansa.

Jäämme vähä vähältä jonon hännälle.

Valotaululla pyörii tutun näköinen juliste: ”Corruption, non merci”.