Harmaavarpusen sitkeydellä
Muistatteko sen pilkkakuoron, joka neljä vuotta sitten ilkkui, kun Catherine Ashtonin nimitettiin EU:n ensimmäiseksi ulkoasioiden korkeaksi edustajaksi?
Mitä virkaa harmaalla keski-ikäisellä hissukalla, viisi lasta kasvattaneella työväenpuolueen puurtajanaisella voisi olla kansainvälisen politiikan näyttämöllä, jossa suurvaltojen kovat kundit taittavat peistä? EU menettäisi vain kasvonsa ja loputkin vaikutusvallastaan.
Pilkkakuoro on nopeasti vaiennut.
Ashton on juuri sillä pröystäilemättömällä sitkeydellään avannut viime vuosien aikana solmuja, joita kukaan sapelinheiluttaja ei ole kyennyt avaamaan.
Arkkiviholliset Kosovo ja Serbia löysivät huhtikuussa historiallisen sovun, jota moni Balkan-asiantuntija piti lähes mahdottomana. Ratkaisu syntyi kymmenen neuvottelukierroksen jälkeen. Ashton veti neuvotteluja itse.
Vielä mahdottomampaa piti olla sovun löytäminen Iranin ydinohjelmakiistassa. Kun valta kesällä vaihtui Teheranissa ja ilmapiiri Yhdysvalloissa kääntyi suopeammaksi, Ashton ei aikaillut. Hän puhalsi hiipuneen nuotion henkiin. Nimet olivat paperissa marraskuussa.
Kanssaneuvottelijat olivat yksimielisiä siitä, että ilman puheenjohtajana toimineen Ashtonin periksiantamattomuutta sopua Iranin ja Yhdysvaltain välille ei olisi syntynyt.
Ashton sai esimerkiksi Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn lentämään Geneveen ja istumaan kahdeksan tuntia neuvotteluhuoneessa kasvokkain Iranin ulkoministerin Mohammad Javad Zarifin.
Ashton on myös toistaiseksi ainoa korkean tason länsijohtaja, joka on päästetty vankilaan tapaamaan Egyptin vallasta syöstyä presidentti Mohammad Mursia.
Ashtonin taito avata ovia, luovia karikoiden läpi ja sitouttaa epäluuloiset osapuolet yhteiseen päämäärään saa avointa kiitosta kaikkein kriittisimmiltäkin diplomaateilta ja Brysselin byrokraateilta.
EU:n vaikutusvalta maailmannäyttämöllä on Ashtonin ansiosta vain vahvistunut.
Ensi keväänä europarlamenttiin valitaan uudet edustajat.
TV-keskusteluiden nokkelat ja omahyväiset populistipoliitikot ovat hauskaa viihdettä suurelle yleisölle.
Mutta Ashtonin kaltaiset vahvalla tunneälyllä varustetut maltilliset naiset voivat kuitenkin olla paljon hyödyllisempiä, kun talouskriisin, työttömyyden, ääriliikkeiden ja ympäristöongelmien koettelema Eurooppa etsii tulevaisuuttaan.