Blogit

Sivussa ja keskellä – kotona ja maailmalla.

Arabikevään hitaasti kypsyvät hedelmät

Blogit Merikallio 20.12.2013 15:12
Katri Merikallio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Tasan kolme vuotta sitten Tunisiassa kuohui. Nuori vihanneskauppias oli tehnyt polttoitsemurhan protestina viranomaisten mielivaltaa vastaan. Kansa lähti kaduille vaatimaan presidentin eroa.

Tunisia on vallankumouksen jäljiltä edelleen syvästi jakautunut maa. Islamistit vaativat uskonnolle etuajo-oikeutta. Maalliset puolustavat sananvapautta. Syyttely on äänekästä ja epäluulo syvää.

Silti se että niin islamistien kuin maallisten ääni kuuluu, kertoo paljon. Tunisia ei ole luisunut sisällissotaan. Se opettelee demokratian alkeita, ensimmäistä kertaa historiassa. Siihen kuuluu erimielisyyden hyväksyminen. Mutta myös se, ettei erimielisyys oikeuta väkivaltaa. Se on vaikea oppi.

Tunisia on kuitenkin rohkaiseva poikkeus muiden arabikevään valtioiden keskuudessa.

Naapurissa Egyptissä annetaan viime silausta jälleen uudelle perustuslaille. Sitä kirjoittavat nyt miehet, jotka kärsivät murskatappion edellisissä parlamenttivaaleissa.

Kansan valitsema presidentti istuu vankilassa syytettynä terrorismista. Jotain myönteistä on toki siinä, että perustuslakia kirjoittavat nyt valtaosin siviilit, eivätkä kenraalit.

Tunisia toinen naapuri Libya on vajonnut takaisin anarkiaan, jossa puolisotilaalliset asejoukot taistelevat vallasta.

Syyriassa tapetaan silmittömästi.

Jemen on yhtä sekaisin kuin ennen arabikevättä.

Olisi helppo todeta, että ei noissa maissa demokratiasta mitään tule. Ei riitä koulutuspohja. Liikaa kuumakalleja, vihaisia nuoria miehiä.

On hyvä muistaa, kuinka kauan eurooppalaisilta kesti Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen, ennen kuin Euroopan maista tuli edes alkeellisesti demokraattisia. Maita joissa valta tulee kansalta ja joissa kunnioitetaan sananvapautta ja oikeusvaltion periaatteita.

Kovin korkeita pisteitä eivät muutamat itäisen Euroopan maat saa vielä tänäänkään.

Siihen nähden arabikevään kolme vuotta on kovin lyhyt aika.

Helsingissä vastikään vieraillut palestiinalainen tutkimusjohtaja Hani Masri jaksaa uskoa, että arabikevään hedelmät poimitaan vielä.

”Arabikevät ei ole tapahtuma vaan se on prosessi, joka kestään pitkään”, hän sanoo.

”Takaiskuja voi edelleen tulla, mutta olennaista on että muutos on alkanut. Jonain päivänä arabit elävät demokratioissa, jossa johtajat aidosti edustavat kansalaisiaan.”

Samaa sanoo Kehitys-lehden kolumnissaan Esraa Abdel Fattah, Egyptin vallankumouksen näkyvä nuori vaikuttajanainen.

Hän on varma, että egyptiläiset eivät enää suostu palaamaan vallankumousta edeltävään aikaan, jolloin armeija saneli säännöt.

”Me olemme valmiita lähtemään kaduille kolmannenkin kerran, jos se on tarpeen.”