Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Yksikään uskonto ei ole viaton

Joonatan Malinen
Blogit Megafoni 15.10.2011 19:26

Uskonto on ihmisille usein hyvin henkilökohtainen asia, jonka vuoksi sen kritisoiminen saa aikaan suuria tunnekuohuja. Niinpä kyselenkin itseltäni tätä kirjoittaessani, että kuinkakohan moni vihaa minua huomenna. Saanko kenties tappouhkauksia?

Viime viikolla Helsingin Sanomissa kerrottiin arkkispiispa Kari Mäkisen vetoavan iranilaisen papin Yousef Nadarkhanin puolesta. Uutisen mukaan Iranin korkein oikeus uhkaa Nadarhania hirttotuomiolla, mikäli hän ei käänny kristitystä muslimiksi.

Monet länsimaalaiset, joista suurin osa on kristittyjä, arvostelevat mediassa huonoa mainetta saanutta islamia hyvin kärkkäästi. Mutta kristitytkin toimivat aikoinaan samoin: mikäli ei kääntynyt pakanasta kristityksi, sai sanoa hyvästit elämälleen. Entä keskiajan noitavainot ja Galileo Galilein kaltaisten toisinajattelijoiden teloittamiset? Näitä harjoitettiin keskiajan kristillisessä Euroopassa. Kuulin kerran erään kurssikaverini sanovan: ”Ennen kuin ryhtyy arvostelemaan Muhammed-pilakuvien piirtäjän tappouhkauksia, täytyy muistaa kristinuskon olevan islamia yli 600 vuotta vanhempi. Mitähän olisi tapahtunut sille, joka olisi piirtänyt 1400-luvulla ”hassuja kuvia” Jeesuksesta?”

Kaikkien maailmanuskontojen edustajat pitävät tappamista eettisesti vääränä. Miksi ihmisiä kuitenkin yhä tapetaan uskonnon takia? Miksi käydään ”pyhää sotaa”? Eikö käsky: Älä tapa, tosiaan koske muiden uskontojen kannattajia? Vääräuskoisten tappamisellahan ristiretketkin oikeutettiin.

Tappamisen lisäksi Raamattu kieltää sivuillaan myös homouden. Tämän vuoksi kirkko suhtautuu kielteisesti homoavioliittoihin. Miksei kirkko saisi pitää kantaansa? Täytyykö kirkon muuttua, jos maailma muuttuu? Raamatussa ollaan selkeästi homoseksuaalisuutta vastaan.

Tosin Raamattu myös kehottaa olemaan tuomitsematta toisia, jottei itse tulisi tuomituksi. Jos homot kerran ovat saastaisia, on Jumalan tehtävä tuomita heidät, eikä ihmisten. On myös Jumalan tehtävä tuomita kaikki homojen tuomitsijat Paavista Päivi Räsäseen.

Joonatan Malinen

Keskustelu

Otsikko meni pieleen. Buddhismi on maailman suurimpia uskontoja. Buddhalaiset eivät tapa edes koiria eikä kristittyjä. Thaimaassa on kymmeniä katolisia kirkkoja. Homous ja seksikauppa on hyväksyttyä. Vihalla ihmisten välillä on kaksi syytä: politiikka ja länsimaiset uskonnot.

Väkivalta ja pelon ylläpitohan ovat uskontojen kantavia elementtejä. Näin oli myös kristinuskon laita.

Kun uusien sukupolvien piiskalla kasvatus alkoi laantua samalla kaatuivat myös pappien valheilla rakentamat pelkomuurit ja järkeily astui tilalle. Enää on jäljellä rajallinen supistuva ahdistuneiden joukko joka halajaa päästä nauttimaan tuonpuoleisesta vapauden tunteesta.

Islamilainen maailma käy parhaillaan sitä samaa ”jaakobinpainia” joka aikanaan kaatoi kristinuskon pappisvallan. Se voi kestää kauan tai se voi tapahtua myös rysähtäen Libyan, Egyptin, Tunisian ja Syyrian tapaan. Näissä hallitsivat tyrannit mutta myös islamilainen pappisvalta on despoottista.

Muslimikansalaisten silmissä kuvastelevat enenevässä määrin läntiset vapauden näköalat kovasta pappiskontrollista huolimatta ja ennen pitkää kupla varmasti puhkeaa. Ilman murhia sekään ei näytä tapahtuvan, nykyään jo muslimit tappavat toisiaan suruttomasti.

Syynä valtavat sisäiset ristiriidat ja armoton pappisvalta.

Ihmisten epäinhimillisen kohtelun puolustelu perustein kyllähän muutkin…/kyllähän ennenkin…/tms on; luvalla sanoen, enemmän kuin hiukan lapsellista.
Suomessakin oli 70 v sitten de-facto keskitysleirejä!

Kirjoittaja taitaa olla sen verran nuori, että pitäisi varmaan olla kommentoimatta, mutta kun ei pysty. Jos meillä olisi ideologiat hupsismi ja höpsismi, jotka eivät eroaisi toisistaan kuin siinä, että höpsismin edustajat noudattaisivat aatteensa oppeja, lohduttaisiko se hupsismi-ihmisiä. Eli minua ei voisi vähempää kiinnostaan mikä on islamin, kristittyjen tai minkään muunkaan akateeminen sisältö tai historia, jos joku tappaa, raiskaa tai tekee muuta yhtä mukavaa aatteen nimissä. Tämän hetken ihminen elää tätä päivää, eikä pysty vastaamaan esi-isiensä teoista, ainostaan omistaan. Ei tätä kestä selvin päin.

Eipä toi kristinuskontokaan ole viime aikoina ollut aivan toimettomana. Pohjois-Irlanti on hyvä esimerkki. Teemalla on tullu sarja Hitlerin hengailijoista. Kroatian Ustasha järjestön johtajan Ante Pavelicin kolme prinsiippiä oli: paikallisista muslimeista kolmannes käännytetään katolisiksi, kolmannes karkotetaan ja kolmannes tapetaan.

Erinomaista tukea Pavelicille antoi kardinaali, joka sittemmin kärsi viikon saamastaan parinkymmenen vuoden tuomiosta. Pavelicin katolinen kirkko auttoi Etelä-Amerikkaan kuten tuhannet muutkin natsit.

@nos

”Eli minua ei voisi vähempää kiinnostaan mikä on islamin, kristittyjen tai minkään muunkaan akateeminen sisältö tai historia, jos joku tappaa, raiskaa tai tekee muuta yhtä mukavaa aatteen nimissä. Tämän hetken ihminen elää tätä päivää, eikä pysty vastaamaan esi-isiensä teoista, ainostaan omistaan.”

Olet oikeassa näin asian pitäisi olla, mutta historiallisten tapahtumien vuoksi ja uskonnon painolasti estää monia edelleen käytännössä niin ajattelemasta ja sen mukaan toimimasta, koska uskontoon liitttyvät velvollisuudet ja oikeudet menevät monen mielessä valitettavasti edelleen maallisten edelle.

Uskonnoilla on hyvin voimakas tarve suojella ja puolustaa itseään, opin lähdettä sekä siihen liittyviä oikeina pidettyjä arvoja. Olla peräänantamattoman ehdoton näiden vaatimuksen noudattamisessa. Ne jotka eivät suojele kärsivät sen mukaan julmasti viimeistään kuolemansa jälkeen tai jonain myöhempänä ajankohtana.

Osassa uskonnoista tulkinta on niin jyrkkää, että niistä jotka ovat _yhteisvastuullisesti vastuussa yksilön uskonnosta_ tai sen arvoista luopumisesta ulottuu aina perheeseen, sukuun, maan hallintoon, hallitsijaan tai jopa kaikkiin uskontoa tunnustaviin.

Kyse ei siis ole siitä, että yksilö voisi yksin päättää olla välittämättä jumalanpilkkana pidettyä asiaa tai oman uskontonsa loukkaamista. Opin mukaan hän joutuu vastuuseen kun hän sen sai tietoonsa, mutta ei sitä tuominnut ja yrittänyt rankaista loukkaajaa Hänellä on velvollisuus puolustaa, halusi hän sitä tai ei.

En tiedä yhtäkään uskontoa, jossa näin ei olisi Jainalaisuus ja sekin vain väkivallan osalta poislukien.

Vastuu suojelusta ja uskonnon puolustamisesta on sitä raskaampi mitä enemmän ihmisellä on valtaa ja omaisuutta sekä sitä myötä mahdollisuuksia suojeluun ja puolustamiseen.

Syiden oivaltamiseksi on olennaista tietää, että maailmassa on edelleen vanhakantaisuutta joka ilmenee siten, että on uskontoja, valtioita, hallintoja ja hallitsijoita joiden perusarvoissa ja johtamisessa lähdetään edelleen siitä, että kansalaiset ovat valtiota ja uskontoa varten.

Nykyinen moderni liberaali maailmankäsitys on käänteinen. Valtiot ja uskonnot sekä niiden palveluksessa olevat ovat kansalaisia varten. Tämä näkökulma on verrattain nuori ja perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, joka annettiin vasta 1948. Toki kansalaisten oikeudet ovat vaihtelevalla menestyksellä valtioittain, lisääntyneet aina Magna Cartasta (1215) lähtien.

Olisiko tilaa tällaiselle näkemykselle:
Pahan takana on vallankipeä, ahne ihminen, joka ottaa käyttöönsä juuri sen aatteen mikä olosuhteisiin sopii, vääntää siitä tarpeisiinsa sopivan version, ja jättää vastuun seuraajilleen tai aatteelleen. Kaikissa uskonnoissa on pyrkimys yhteiseen ja yksityiseen hyvään, mutta kaikki ovat myös alttiita väärinkäytöksille. Ilman aatteiden tai uskontojen yhdistävää, sitovaa ja turvaavaa voimaa (sekin ihmisten käsissä ja vastuulla) yhteiskunta fragmentoituisi toimintakyvyttömäksi.

Tiede-lehdessä kysyttiin, miksi ihmiset uskovat. Siksipä tietenkin, että se on ainoa keino passittaa väärintekijät helvettiin ja päästä itse elämänpyörässä korkeammalle orrelle. Sillä usko on toivoa paremmasta maailmasta.

@epikuros: Eikös rauhanomainen Thaimaa tässä hiljan kärhämöinyt aseellisesti Kambodzhan kanssa jonkin temppelin omistuksesta?

Eikös uskonto tai mikä tahansa aate ole sitä, mitä se tekee? Ei sitä, mitä esittää tekevänsä.

Raamattuhan kirjoitettiin 300-luvulla ja 1. manuskript hyväksyttiin Nikean kirkolliskokouksessa v. 325!
Samassa kokouksessa suoritettiin myös äänestys, jossa Jeesus valittiin Jumalan pojaksi. – Koska jo silloin olivat homot vallanneet kristillisen kirkon, piti Jeesuskin keksiä neitseestä syntyneeksi. Tosin sen ajan uskonnoissa olivat neitseestäsyntymiset tuikitavallisia. – Oikeasti Jeesus toki oli naimisissa ja hänellä oli lapsiakin.
Siis jo yli 1700 v on esim. roomalaiskatolisen kirkon pappisviran tärkein vaatimus ollut homous. Samalla kaavalla alettiin sitten rakennella niitä luostareita, lesboille omansa ja homopojille omansa. Ja ymmärtääkseni juuri sitä vastaan Lutherkin teesinsä laati. Hänen mielestään pitäisi sentään heteroillakin olla oikeus papin viran suomiin etuisuuksiin. – Jostakin syystä papiston piirissä homous koettiin epämieluisaksi tunnustaa ja juuri sen vuoksi siitä tehtiin synti, että kukaan ei sitä edes epäilisi. – Nyt kun homotkin on tunnustettu ihmisiksi, voisi papistokin jo tulla ihan hyvin kaapeistaan ulos.
-Muuten olen sitä mieltä, että ”kukin tulkoon uskollaan autuaaksi”. Uskontoja on miljoonia erilaisia, ja Jumalia on vielä enemmän ( esim. kaikki entiset Rooman keisarit). Niistä varmasti kukin köytää itselleen sopivan!

Suomen alkuperäinen uskonto on ykkönen kaikista; ei väkivaltaa, ei sotia naapurikansoja vastaan.
Henget, haltiat, jumalat, tontut olleet ihmisten auttajia. Netisätäkin löytyy tietoja omasta alkuperäisestä luonnonuskonnosta. Kristinuskot ovat tuontitavaraa ja julmaa rituaalimurhineen ym.

”Nobelisti-homo kirjoitti: Uskonnon olemuksen ymmärtäminen parantaa keskustelun laatua. Tässä on kohtuullinen ja helposti ymmärrettävä lähtökohta:”

Noista lähdekirjoistasi olen joskus lukenut tuon Pekka Kuusen kirjan: Tämä ihmisten maailma. Tätä kirjaa ovat muistaakseni jotkut muutkin ns.oppineet siteranneet silloin tällöin. Mutta syystä tai toisesta tämän ihan ansiokkaan teoksen loppusynteesi milellään ohitetaan ja keskitytään siihen muuhun ns.ihmisen tarinan evoluutioselostukseen ja sen todisteluun.

Kirjahan päättyy oikeastaan uskontunnustukseen, jossa todetaan että vain pyyteetön Rakkaus voi muuttaa elämämme suuntaa. Muuta polkua ei ole.

erkki väinämö muistaa hyvin Sirola-opiston uskonnonvastaisen propagandan.Yksikään väitteistäsi ei pidä paikkaansa.Esim.Markuksen evankeliumin tekstifragmenti on löydetty noin vuodelta 100 jKr.ja Qumranin VT:n tekstit muutama sata vuotta eKr.jne.

J. Malinen näyttää nielleen sellaisenaan ateistisen propagandan virheelliset väitteet noitavainoista ja tiedemiesten teloituksista. Noitavainoja esiintyi Euroopassa enemmälti vasta 1500-1600-luvuilla, ei siis keskiajalla, ja väitteet kuolemantuomioiden määrästä ovat suuresti liioiteltuja. Galileita ei teloitettu, vaan ainoastaan sensuroitiin hänen opetustaan. Tiettävästi ainoa inkvisition kuolemaan tuomitsema tiedemies oli Giordano Bruno, eikä tuomion perusteena ollut hänen kosmologiset teoriansa, vaan häntä syytettiin alkemiasta ja okkultismista, siis kylläkin noituuden harjoittamisesta, mutta tähtitiedettä ei noituutena pidetty. Kristinuskon historiassa on tosin väkivaltaisiakin vaiheita. Ristiretkillä pyrittiin revanssiin, siis valtaamaan takaisin muslimien kristityiltä valloittamia Lähi-Idän alueita. Nykyetiikan valossa tuommoinen toiminta ei toki tunnu hyväksyttävältä. Vielä häpeällisempää on se, että varsinkin 1500-luvulla kristityt vainosivat myös toisiaan, siis niitä ”väärin uskovia” kristittyjä. Uskonnon olemassaolon oikeus ei kuitenkaan perustu näihin ilmiöihin. Dogmatiikan professori Osmo Tiililä lohkaisi aikoinaan sattuvasti: Uskonto on olemassa, koska täällä kuollaan. Tämä näkökulma on esim. marxilaisessa uskonnonkritiikissä täysin sivuutettu.

Se mitä tässä kirjoituksesa julistat; Joonatan, on kulttuurirelativismia. Ei kovinkaan fiksua, IMHO.

Kaikki maailman uskonnot ovat puhtaasti irrationaalisia, ja ne ovat osa ihmisen tunnepohjaista identiteettiä ja minäkuvaa.
Koska toisen ihmisen identiteettiä ei muuteta, muihin uskontoihin tulisi suhtautua suvaitsevaisesti, ja arvostelematta, niin vältytään ristiriidoilta ja konflikteilta.
Sukulaisuskontoihin, juutalaisuuteen, kristinuskoon, ja islamiin kuitenkin sisältyy aggressiivinen elementti, jolla luodaan vakaumusta toisuskoisten alemmuudesta ja huonoudesta, ja omasta ylemmyydestä.
Niissä kaikissa piilee ristiriitojen ja toisuskoisten ala-arvoisuuden siemen, joka ei jatkossakaan lupaa uskontojen rauhanomaista rinnakkaiseloa, niin kauan, kuin niillä on vaikutusvaltaa ihmisen käyttäytymiseen.
Kristinuskossa on omat lähtökohtansa toisuskoisiin, ja sen sukulaisuskonnoissa omansa.

”Herrasi antoi enkeleille ilmoituksen: “Minä olen teidän kanssanne. Vahvistakaa niitä, jotka uskovat. Minä asetan pelon uskottomien sydämeen. Hakatkaa poikki heidän kaulansa ja raa­jan­sa!” (Koraani 8:12)
”Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Allahiin ja viimeiseen päi­vään, eivät pidä kiellettynä sitä, mitä Allah ja Hä­nen profeet­tansa ovat kieltäneet, eivätkä ota us­konnokseen totuuden us­kontoa. Tais­telkaa heitä vastaan, kunnes he maksavat nöyrinä ve­ronsa.” (Koraani 9:29)

”Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.
Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.
Midrash Talpioth 225d: Jehova loi ei-juutalaiset ihmisen muotoisiksi, niin ettei eläinten muotoisten eläinten tarvitse palvella juutalaisia. Ei-juutalainen on niin ollen ihmishahmon omaava eläin, jonka on palveltava juutalaista yötä päivää. Heitä ei voi koskaan vapauttaa tästä palvelusta.”

Kyllä se on niin ettei uskonasioista voi lopultakaan tietää ja ymmärtää kuin uskova itse ja toinen uskova. Ulkopuolisen uskon ja uskonnontarkastelutkin ovat aina ulkopuolisia.

Luin aikoinaan laajalti tunnettua ateistista mystikkoa, maailmanparantajaa Erich Frommia. Hän on kirjoittanut kosolti hienoja kirjoja rakkaudesta ja kaikesta muusta taivaan ja maan väliltä. Näitä kirjoja voi suositella hyvällä omallatunnolla kaikille, kirjailijalla on hyvin inhimillinen ote elämään.

Kerran siten satuin lukemaan hänen kirjoittamansa ns. psykoanalyysin Martti Lutherista. Se oli ”järkytys”. Silloin valkeni, miten kaukana uskonasioiden ymmärtämisestä sitenkin on sellainen ihminen, joka itse ei ole uskossa. Ko. analyysi oli niin kertakaikkisen omituinen sekoitus kirjoittajan omia ajatuksia ja ennakkoluuloja uskonasioista. Hän selvästi ajatteli uskonasioiden olevan jonkinlaista psykologista kauppatavaraa maailman suosiosta, mitälie jalustalle kiipeilyä ja huomionhakuisuutta ynnä muiden pelottelua ja pakkopaitaa.

Hän yritti selittää hänelle tuntematonta maailmaa tuntemallaan tavalla ja kielellä. Kuitenkin on niin että uskontojen ymmärtämisen ensimmäinen edellytys on oppia ymmärtämään uskonnon äidinkieltä.

Mitähän kummallisia juttuja nämä ”uskonasiat” ovat joita muut eivät voi ymmärtää?

Ymmärrän kyllä uskovaisten maailmaa jossa tieto on korvattu uskolla. Juuri heidänhän ei tarvitse mitään ymmärtääkään kun usko selittää asiat.

Edesmennyt akateemikko EINO KAILA sen puki sanoiksi kuvaavasti: ”maaginen maailmankäsitys on ihmiseksi mainitun luontokappaleen ensimmäinen filosofia”. Tämä luontokappale korvasi tiedon- ja ymmärryksen puutteensa uskomuksilla ja taikoja tekemällä. Havainto kertoo miksi maailmaan on syntynyt ja syntyy tuhansia keskenään kilpailevia uskontoja.

Ymmärrän senkin miksi ”Taivastelijan” käsityksen mukaan vain yksi niistä on oikea. Mutta onko?

”Kristinuskovainen” rakentaa maailmansa raamatun varaan, joka tiedetään sepitteelliseksi. Puheet ”Jumalan sanasta” ovat lähinnä uskovaisten viestejä toisilleen. Selvästi valheelliset väittämät selitetään vertauskuviksi. Kertomukset kahdentuhannen vuoden takaisista tapahtumista on pantu papyrukselle satoja vuosia jälkikäteen ja apostolien motiivit ovat läpinäkyviä.

Mikähän näistä tarinoista on totta vai onko mikään? Uskovaiselle ne ovat tietenkin totta koska totuus on korvattu uskolla. Mitähän tässäkin on sellaista mitä ei ulkopuolinen ymmärtäisi.

Näitä luetaan juuri nyt