Yksi teko vaikuttaa enemmän kuin tuhat tykkäystä

Verkkovaikuttamisella voi helposti hankkia itselleen hyvän omatunnon ja antaa muille kuvan yhteiskunnallisesti tiedostavasta vaikuttajasta. Sosiaalisessa mediassa voi näennäisesti ilmoittaa olevansa jonkin puolesta tai jotakin vastaan klikkaamalla tykkää -nappia, jakamalla tunteita herättäviä kuvia tai ”osallistumalla” johonkin tapahtumaan. 

Parilla hakusanalla verkosta löytää yhteiskunnallisista tai arkielämän ongelmista kumpuavia ruohonjuuritason vaikuttamisryhmiä. Pahinta maailmantuskaa kokeva voi saada lohtua rasismin vastaisesta verkostosta, radikaali kokee kuohuntaa liityttyään anarkistiseen nettiryhmään. Ryhmät antavat yhteisten tavoitteiden kautta toivoa paremmasta maailmasta.

Nettiyhteisöön kuuluminen on tietoinen valinta. Se antaa mukavaa vastapainoa oman identiteetin ikuiselle hakemiselle muissa arkielämän yhteisöissä, joissa oma rooli ei välttämättä ole selkeä tai edes mieluinen. Ryhmään kuulumisen halu tyydyttyy nettiyhteisössä jotenkuten, mutta samalla on lohdutonta huomata, että vaikuttamisen tunne syntyykin tietokoneen ääressä.

Tunne riittää hetkelliseen itsensä hämäämiseen, mutta jokainen huomaa ajan kuluessa, että on kylpenyt yhteishengessä enemmän kuin toteuttanut ryhmän yhteisiä tavoitteita. Ajatukset ovat jääneet ajatusten jakamiseksi muiden samanmielisten kanssa, hyväksytyiksi, mutta piiloon toiminnalta.

Erilaisilla sivustoilla voi osoittaa mielipiteensä laittamalla nimensä adressin jatkeeksi. Nimi listassa on kaunis ele, mutta harva ottaa jälkeenpäin selvää, mitä todellista vaikutusta allekirjoituksella on ollut. On tietenkin positiivista, että asioista tiedotetaan ja niistä puhutaan, mutta jos nimi listassa, tykkääminen, jakaminen tai osallistumisnapin klikkailu korvaa oikean toiminnan – ja se myös koetaan riittäviksi vaikuttamisen keinoiksi – muuttuu vaikuttaminen vain tuloksettomaksi joukkokauhisteluksi.

Jonkin ongelman ollessa jatkuvasti pinnalla, elävät kaikki käsityksessä, että asialle ollaan tekemässä jotain. Siispä sohvalla pötköttävä aktiivinen vaikuttaja toteaa älypuhelimensa kanssa yhteistuumin, että tykkäys tai kuvan jakaminen riittää tueksi ihan hyvin. Lopulta tykkäyksiä on miljoonia kun toimijat voidaan laskea sadoissa.

Positiivisempia kokemuksia verkon vaikutuksesta löytyy kyllä maailmalta. Kontrolloidut valtiot eivät aina kykene estämään kansalaisten yhteistä tiedon välitystä verkossa. Esimerkiksi arabikevään aikaan sosiaalisella medialla oli suuri rooli ihmisten kokoamisessa yhteen, ja se myös johti kansannousuihin sekä mielenosoituksiin.

Verkon mahdollisuuksia on osattava käyttää vaikuttamisen välineenä, mutta itse verkkoa ei pidä muuttaa ainoaksi vaikuttamisen väyläksi.

Teksti julkaistu ensin osana Nuorisobarometri 2013:a