Blogit

Helsingin nuorisopalveluiden Nuorten Ääni –toimituksen blogi.

Viidakon laki

Blogit Megafoni 19.12.2010 14:51
Micke Lindholm

Minulle on valehdeltu.

Julistin jo 13-vuotiaana kivenkovaan haluavani tulevaisuudessa opiskelemaan oikeustiedettä. Tästä hyvästä olen saanut jatkuvasti kuulla, että jos Micke-poika haluaa voittajien joukkoon, niin Micken on pysyttävä kiltisti koulukirjojen ääressä eikä paettava sieltä yhtään minnekään.

Viittä vuotta, lukemattomia todistukseen puurrettuja hienkatkuisia kymppirivejä ja yhtä uhrattua sosiaalista elämää myöhemmin opinto-ohjaajani varoitti tänä syksynä tiellään pysynyttä abiturienttia mainitsemalla, että ”sinne Pykälän valmennuskursseille oikikseen on sitten aika kova tunku”. Tein työtä kuin käskettyä – valitsin mieleiseni kurssin, laitoin varauspuhelinnumerot muistiin ja valmistauduin soittamaan sekunnintarkalleen kello 9 oikeana lauantaiaamuna. Ainejärjestön tiedetään järjestävän tasalaatuisia kursseja, joten osasin aavistaa jo etukäteen, että jo ilmoittautumisvaiheessa olisi tiedossa kilpailua. Minulla oli kuitenkin puolisen tuntia aikaa soittamiseen ennen poikkeuksellisesti lauantaina tehtävän fysiikankokeeni alkua. Mikä olisi voinut mennä vikaan?

26. marraskuisena iltapäivänä armon vuonna 2010, noin 18 tuntia ennen vedenpitävän järjestelyni toimeenpanoa, eksyn Facebookiin. Kaverini haluaa muiden tietävän, että hän ”menee nyt nukkumaan, jotta jaksaa lähteä puoli kahdelta yöllä jonottamaan oikiksen valmennuskursseja ja sitten odotella siellä yhdeksään asti aamulla…15-20 asteen pakkasessa!”

Mitä?

Hän ei ollut edes yksin. Lyhyt sessio virtuaalisalapoliisin työtä tilapäivityshaun parissa ampui siistin sisäsuunnitelmani läpeensä seulaksi. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus lähteä uhmaamaan arktisia luonnonvoimia öiselle Mannerheimintielle, jotta saavuttaisi inhimilliset mahdollisuudet päästä opiskelemaan oikeustiedettä. Siis alaa, jonka haasteet liittyvät enemmänkin mukavasti neljän seinän sisäiseen moraaliseen ja loogiseen päänvaivaan kuin pakkasmaratonien kestämiseen.

Ei tietenkään ole mahdollista mitata paikalle ilmaantuneen, lopulta viisi porraskäytäväkerrosta täyttäneen jonon keskimääräistä tahtoa ja soveltuvuutta opiskella juuri tätä alaa. Nykyinen järjestelmä, jossa käytännössä välttämättömän kurssipaikan saaminen edellyttää noin 500-1000 euron pääomaa ja mahdollisuutta jonottaa paikan päällä yön yli tai vaihtoehtoisesti soittaa aamulla monta tuntia useamman ihmisen voimin, ei silti ole pätkääkään oikeudenmukainen.

Sain oman kurssipaikkani keinoja kaihtamatta: vanhempieni sitkeän yrittämisen ansiosta, kun samalla istuin itse kiltisti kokeessa. Onko se reilua tai tasaväkistä?