Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Vihreyden orjat sorron yöstä nouskaa?

Emilia Kettu Toivanen
Blogit Megafoni 12.5.2012 16:48

Kierrätys. Luomutuotteet. Tuulivoimalat. Kirpputorit. Kasvissyönti. Metaanipäästöt. Eläinten oikeudet. Julkinen liikenne. Energiansäästölamput. Lyön melkein vetoa, että 2000-luvun yksi eniten pinnalla olleista kestosuosikkipuheenaiheista on ollut ilmastonmuutos ja se, kuinka ihmiset voisivat muuttaa elämäntapojaan ekologisemmiksi ja ilmastoystävällisemmiksi. Tee sitä, tee tätä. Älä käytä autoa. Muista syödä pelkkää kasvisruokaa istuessasi kirpputorilta ostetut villasukat jalassa tuulivoimalla tuotetun ekokotisi vihermaton päällä, repiessäsi lehdistä niittejä irti metallinkeräykseen ennen niiden kierrättämistä paperijätteessä. Älä myöskään unohda pakottaa mummosi aropeuran serkkua vaihtamaan hehkulamppuja ekologisempiin.

No huh huh, sanoo tämä viherpiipertäjä.

Olen hiljattain pohtinut ihmisten asenteita luonnonsuojeluun ja ekologisiin elämäntapoihin. On ehdottoman tärkeää, että me kaikki ymmärrämme, kuinka suuri paino ekologisemmilla valinnoilla on kaikkien meidän elämään. Ovathan planeettamme resurssit rajalliset ja elintila meidän kaikkien yhteinen – kaikki, mikä on pois luonnosta, on lopulta pois meidän omasta elintilastamme. Onneksi viime aikoina ympäristöystävällinen ajattelu on tuntunut lisääntyvän ainakin Suomessa, ja osasta vihreisiin elämäntapoihin liittyvistä asioista, kuten lähiruoasta, luomusta ja kirppisshoppailusta, on tullut jopa jonkinlaisia muoti-ilmiöitä.
Vielä on silti heitäkin, jotka eivät koe sen suurempaa hinkua lajitella omenankuoriaan, jogurttipurkkejaan ja eilisen Hesareitaan erillisiin roska-astioihin. Osa taas vieroksuu täysin ekosähköä, kierrättämistä ja viherhippeilytoimintaa. Liittyyhän siihen paljon tekoja ja rohkeita valintoja, jotka saattavat mullistaa jonkun ihmisen elämäntavat aivan päälaelleen. Ymmärrän heitä täysin.

Ekologisista elämäntavoista on kieltämättä muodostunut hieman hölmö kuva osalle ihmisistä. On täysi sula mahdottomuus toteuttaa vihreämpää ajattelua joka ikisessä pikku liikkeessä ja toiminnossa, joita teemme joka hetki. Siinä lirahtaisikin niin sanotusti nuoruuden rippeet lattiakaivoon ja mielenterveys ilmavaivana aavikolle. Olen kuullut ”ai pitääkö kaikkien asua vai kierrätetyssä pahvilaatikossa ja syödä ruohoa” -tyyppistä kauhistelua niiltä, jotka eivät ole ymmärtäneet ympäristöystävällisiä elämäntapoja tai omaa vihertävää ideologiaani.
Kyse ei olekaan siitä, että pitääksemme huolta maapallostamme kaikkien pitäisi kääntää elämänsä ylösalaisin. Kenenkään ei tarvitse muuttaa pahvilaatikkoon syömään ruohoa, askartelemaan itsellensä vanhoista sanomalehdistä vaatteita tai ruveta kylpemään lätäkössä suihkutuokion sijaan. Kenenkään ei tarvitse myöskään kärrätä autoaan kaatopaikalle – anteeksi, siis ongelmajätepisteelle -, aloittaa kirpputorishoppailua siksi, että suuret vaateketjut olisivat automaattisesti huono valinta tai kieltää itseltään lihansyönnin kokonaan.

Pointti ekologisempaan elämäntyyliin kannustamisessa onkin, että vähentää jotain tiettyä asiaa. Tekee jossain asiassa muutoksen. Alkaa tehdä jonkin asian vaikka pari kertaa viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa eri tavalla. Syö viiden liha-aterian sijaan kolme per viikko. Kokeilee vaihtaa jonkin perusruoka-aineen vastaavaan luomuvaihtoehtoon. Miettii tarkemmin kaukomaa-porkkanan ja Suomi-porkkanan välillä ostopäätöstä, koska vastuullisuus on fiksua. Yhden ihmisen ei tarvitse ruveta ehdottomaksi kaikkia mahdollisia elämäntapojaan kohtaan. Muutosten ei tarvitse olla niin dramaattisia. Mielestäni on esimerkiksi ihan hyväksyttävää, jos syö lihaa eikä lajittele sekajätettä ja energiajaetta erikseen, mutta silti suosii esimerkiksi junamatkailua autoilun sijaan ja kierrättää pahvin ja paperin.

Kenenkään ei tarvitse ryhtyä moraalipoliisiksi toiselle siksi, että tämä ei tee kaikkia asioita atomintarkasti juuri niin kuin jossakin viherraamatussa sanotaan. Kenenkään ei tarvitse myöskään heittäytyä marttyyriksi ympäristöasioita pohdittaessa siksi, ettei yksi ihminen voi tehdä mitään kuitenkaan, koska ei ole mikään synnynnäinen Pentti Linkola.
Elämän ei tarvitse olla niin ehdotonta. Eikä sen tarvitse olla mustavalkoista. Olisi parempi, jos ekologisuus ei tuntuisi ”vihertuputtamiselta” vaan luontaiselta osalta normaalia, vastuullista arkielämää. Jokainen voi tehdä jonkin valinnan, ja siten voimme kaikki ottaa yhteisen suuren, vaikuttavan ja vastuullisemman askeleen elintilamme tulevaisuuden puolesta.

Emilia Kettu Toivanen

Keskustelu

Yksi asia olisi olla ostamatta muovipusseja sekä ostaa pakkauksettomia irotuotteita paperipussiin pantuna. Ennen paperiin käärittiin lihasta lähtien eikä tullut saastemuovia, joka näkyy nyt ihmisten verissä eikä ihme että moni nuori nainen jää mahoks, kun sisäelimet vaivihkaa saastutetaan. Naisten pitäisi nousta kapinaan ja miesten vaatia leveälanteisia vanhan mallin suomalaisnaisia takaisin ja tulos saavutettausiin käsin tehdyllä luomusapuskalla.

…synnynnäinen Linkola…

Linkolan eräs johtomantroista on väestön huikea lisääntyminen ja jo olemassaolevien ihmisten paljous.
Oikeassahan Linkola on, ei siinä mitään.
Onko Linkola kuitenkaan oikea ihminen sättimään muita?
Tietääkseni Linkola on saattanut maailmaan 2 lasta, tyttäriä molemmat, nyt jo aikuisia.
Onko Linkolan oma asuminen ihan sitä parasta luomua? Kuinka paljon hän käyttää esim. melko tilavan ’mökkinsä´ lämmittämiseen? Kutooko itse verkkonsa, itsekasvattamastaan pellavalangasta jonka itse on lihtannut ja loukuttanut? Vai ovatko verkot nailonia…?

Kymmenkunta vuotta sitten, Pekka Haaviston ollessa aallonharjalla Suomen politiikassa, oli teemana ainakin 2 asiaa.
Tarvitseko ihminen enempää kuin yhden asunnon?
Puhdas energia….

Haavisto oli tulinen sanan ja hengen mies.
Ilkeä toimittaja otti selvää. Haavistolla oli upea vapaa-ajan asunto, huvila mäntyjen keskellä.
Eikä ollut aurinkopaneeleita, energia tuli ihan puhtaana töpselistä.
Oli Haavisto suu mutrussa toimittajalle, moisia pikkuasioita kehtaa kaivella!

Edellisen eduskunnan eniten taksia käyttänyt edustaja oli vihreä. Vetosi että käyttää mieluiten joukkoliikennettä, siis taksia. Tulikohan polkupyörällä tai potkukelkalla kertaakaan työpaikalleen?

Muuan ex-kansanedustaja Tampereelta oli innokas Linkolan opetuslapsi. Maapallon väkimäärä täytyy saada vähenemään! Kas vain, päästi toisen julkimon ukkovarpaidensa väliin ja babyhan siitä tuli. No, myöhemmin lupasi kasvattaa pojastaan homon jottei väki lisäänny ja Maailma pelastuu.
Tämä edustelija oli kovasti turhaa matkustelua vastaan. Kuitenkin kertoi ylpeänä että häntä oli nuorena kutsuttu Reissu-XXXX:ksi, oli kuulema nukkunut yön ihan Kiinan muurilla saakka. Meni sinne saakka kävellen, arvaan?

Lainaan jo kulunutta vitsiä siitä juoposta papista: Älkää tehkö niinkuin minä, tehkää niinkuin minä sanon.

Tosiaan pienistä puroista kasvaa iso virta. Ikävin asenne minusta on ns. denialismi, tyyliin ”Katsoin juuri ulos ikkunasta, ei siellä mitään kasvihuoneilmiötä näkynyt”.

Näpertelyä katastrofien edellä. Mutta totta kyllä, sama mitä tehdään ja mihin uskotaan, kello tikittää vaikka mitä tehtäisiin. Kirjoittaja lienee jo siinä iässä että ehtii juuri ja juuri alta pois.

Oso Blanco,

Sättiikö Linkola muita ihmisiä?
Minusta Linkola lähinnä analysoi tilannetta ja kertoo, kuinka asiat hänen mielestään ovat. Jos ja kun joku ottaa Linkolan ajatukset henkilökohtaisuuksina ja kokee ne sättimisenä, on kyse ihmisen sisäsyntyisestä tuntemuksesta.

Ihminen ei mitä ilmeisimmin poikkea myyräpopulaatiosta mitenkään merkittävästi. Jyrsijäpopulaatiossa jokainen yksilö pyrkii saamaan tuleviin sukupolviin mahdollisimman paljon omia geenejään. Tämä yksilön edun tavoittelu johtaa jossin vaiheessa populaation romahtamiseen. Ainoa merkittävä ero on, että ihminen älykkäänä eläimenä kykenee siirtämään tätä väistämätöntä romahdusta niin pitkään, että romahdus on täydellinen, toisin kuin jyrsijöiden syklinen kannanvaihtelu.

Hauskoja antipatioita vihreitä kohtaan tunteva Esko Valtaoja onkin joskus epäillyt, että älykäs elämä saattaa olla maailmankaikkeudessa harvinaista siksi, että älykäs elämä tuhoaa itsensä kosmisessa aikaperspektiivissä tarkasteltuna hyvin nopeasti.

”Vielä on silti heitäkin, jotka eivät koe sen suurempaa hinkua lajitella omenankuoriaan, jogurttipurkkejaan ja eilisen Hesareitaan erillisiin roska-astioihin. ”

Eikä se mitään autakaan, ympäristörikos kun tapahtuu jo siinä vaiheessa kun Hesari tilataan ;-)

Kohtalaisen järkevä kirjoitus nuorelta ihmiseltä.

Mikä minua riepoo ovat ohjeet, säännöt ja syyllistykset tyyliin ”irroita laturi pistokkeesta enerigan säästämiseksi*”, ”käytä energiansäästölamppuja**”, ”vaihda astianpesukone vettä säästävään malliin***”. Näillä ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta me emme halua tehdä, eikä hallinto uskalla pakottaa meitä tekemään, oikeasti merkittäviä ratkaisuja, kuten ahtaampaa kaupunkimaista asumista, kesämökeistä luopumista, kaukomatkailun kieltämistä jne.

*) laturin seinässä pitäminen vastaa koko vuoden aikana 8 sekunnin autolla ajoa.
**) jotka ovat kalliita valmistaa, sisältävät ongelmajätettä eivätkä Suomen oloissa edes juuri säästä sähköä.
***) meillä ei ole vedestä minkäänlaista pulaa, turha koneitten uusiminen on paljon tuhoisampaa.

Globaali tilanne on kuitenkin varsin mustavalkoinen, ja siihen, ikävä kyllä, ideologioilla ei ole juurikaan vaikutusta. Ihmisen perusolemuksessa on pyrkimys parempaan aineelliseen elintasoon ja lisääntyminen, ja näitä viettejä ei etenkään kolmannessa maailmassa ideologiat syrjäytä.
Vain luonto tulee asettamaan nykyiselle kehityssuunnalle rajansa, kun ihmiskunta on tuhonnut elinymäristöään kriittiseen rajaan asti.
Meitä on kymmenen miljardia vain muutaman vuosikymmenen päästä.

http://aijaa.com/0071610210639

Näitä luetaan juuri nyt