Väsymystä ei pidä aliarvioida

Profiilikuva
Blogit Megafoni

Yritän kirjoittaa kirjastossa historian esseetä. Katseeni seuraa sivun merkkijonoja, mutten jaksa antaa niille merkitystä. Silmäluomet valuvat kiinni. Niskan lihakset luovuttavat pään painon alla, ja leuka notkahtaa rintaa vasten. Painan pääni pöydälle avoimen kirjan päälle, ja vaivun jokaisella hengityksellä kauemmas kirjastosta, kunnes en enää muista, missä olen, milloin ja miksi.

Talvella tuntuu koko ajan, että olisi aika mennä nukkumaan. Herätyskello herättää yöhön, jota kutsumme aamuksi. Kun aurinko on tehnyt pienen laiskan kierroksensa taivaanrannassa, saapuu yö, jota kutsumme iltapäiväksi.

Väsyneenä katto putoaa pään päälle minkä tahansa pienen pettymyksen painosta. Päivä muuttuu taisteluksi. Tekemisistä häviää ilo ja mielekkyys.

Lukiolaisena tiedän, että väsyneenä ei opi. Ajatukseni eivät pysy kasassa, vaan ne hajaantuvat ja lähtevät harhailemaan omia polkujaan. Päivän viimeisillä oppitunneilla vajoan jo horrostilaan. Suurten linjojen ymmärtäminen vaikeutuu, ja uusien käsitteiden omaksuminen tuntuu liian raskaalta. Motivaatio katoaa, kun opiskelu tuntuu niin uuvuttavalta.

Ranskalaisessa mediassa on tänä syksynä pohdittu paljon sitä, mistä ranskalaisten lasten suhteellisen heikko koulumenestys johtuu. Yhdeksi syyksi on esitetty liian pitkät koulupäivät. Ranskan koulujärjestelmää kritisoitaessa Suomi on noussut useasti vertailun kohteeksi. Ranskalaiset ovat huomanneet, että Suomessa lapset istuvat koulun penkillä joka päivä pari tuntia vähemmän kuin Ranskassa, ja silti suomalaislapset menestyvät Pisa-testeissä ranskalaisia ikätovereitaan paremmin.

Suomen peruskoulu ei siis ilmeisesti saa lapsia väsähtämään koulunkäyntiin, mutta lukio vie monilta voimat. Suurin osa ystävistäni haluaa pitää lukion jälkeen välivuoden, sillä he eivät jaksa enää opiskella. Burnout iskee monella  jo lukioiässä. Olemme sukupolvi, jolle kaavaillaan päättymätöntä työuraa, mutta joka uupuu jo ennen kuin pääsee töihin.

Jyri Häkämies ehdotti viime viikolla työviikon pidentämistä parilla tunnilla. En usko, että työtuntien lisääminen parantaisi tuottavuutta. Väsynyt työntekijä ei ole tehokas. Sen sijaan, että suomalaisesta työelämästä tehtäisiin uuvuttavampaa, pitäisi keskittyä saamaan uupuneet ihmiset takaisin töihin.

Väsymystä vastaan ei pidä taistella, sitä pitää kunnioittaa. Jokaisen pitää kuunnella oman väsymyksensä merkkejä, sillä väsymykselle on aina syynsä. Myös yhteiskunnan on huomioitava kansalaisten väsymys.

Ihminen ei ole kone. Me tarvitsemme lepoa, jotta jaksamme.