Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Nuorten Ääni -toimituksen blogi.

Väsymystä ei pidä aliarvioida

Senja Rajalin
Blogit Megafoni 18.12.2012 14:00

Yritän kirjoittaa kirjastossa historian esseetä. Katseeni seuraa sivun
merkkijonoja, mutten jaksa antaa niille merkitystä. Silmäluomet valuvat kiinni.
Niskan lihakset luovuttavat pään painon alla, ja leuka notkahtaa rintaa vasten.
Painan pääni pöydälle avoimen kirjan päälle, ja vaivun jokaisella hengityksellä
kauemmas kirjastosta, kunnes en enää muista, missä olen, milloin ja miksi.

Talvella tuntuu koko ajan, että olisi aika mennä nukkumaan. Herätyskello
herättää yöhön, jota kutsumme aamuksi. Kun aurinko on tehnyt pienen laiskan
kierroksensa taivaanrannassa, saapuu yö, jota kutsumme iltapäiväksi.

Väsyneenä katto putoaa pään päälle minkä tahansa pienen pettymyksen painosta.
Päivä muuttuu taisteluksi. Tekemisistä häviää ilo ja mielekkyys.

Lukiolaisena tiedän, että väsyneenä ei opi. Ajatukseni eivät pysy kasassa,
vaan ne hajaantuvat ja lähtevät harhailemaan omia polkujaan. Päivän viimeisillä
oppitunneilla vajoan jo horrostilaan. Suurten linjojen ymmärtäminen vaikeutuu,
ja uusien käsitteiden omaksuminen tuntuu liian raskaalta. Motivaatio katoaa, kun
opiskelu tuntuu niin uuvuttavalta.

Ranskalaisessa mediassa on tänä syksynä pohdittu paljon sitä, mistä ranskalaisten
lasten suhteellisen heikko koulumenestys johtuu. Yhdeksi syyksi on esitetty
liian pitkät koulupäivät. Ranskan koulujärjestelmää kritisoitaessa Suomi on
noussut useasti vertailun kohteeksi. Ranskalaiset ovat huomanneet, että Suomessa lapset istuvat koulun penkillä joka päivä pari tuntia vähemmän kuin Ranskassa, ja silti suomalaislapset menestyvät Pisa-testeissä ranskalaisia ikätovereitaan paremmin.

Suomen peruskoulu ei siis ilmeisesti saa lapsia väsähtämään koulunkäyntiin,
mutta lukio vie monilta voimat. Suurin osa ystävistäni haluaa pitää lukion
jälkeen välivuoden, sillä he eivät jaksa enää opiskella. Burnout iskee monella  jo lukioiässä. Olemme sukupolvi, jolle kaavaillaan päättymätöntä työuraa, mutta
joka uupuu jo ennen kuin pääsee töihin.

Jyri Häkämies ehdotti viime viikolla työviikon pidentämistä parilla tunnilla. En usko, että työtuntien lisääminen
parantaisi tuottavuutta. Väsynyt työntekijä ei ole tehokas. Sen sijaan, että
suomalaisesta työelämästä tehtäisiin uuvuttavampaa, pitäisi keskittyä saamaan
uupuneet ihmiset takaisin töihin.

Väsymystä vastaan ei pidä taistella, sitä pitää kunnioittaa. Jokaisen pitää
kuunnella oman väsymyksensä merkkejä, sillä väsymykselle on aina syynsä. Myös
yhteiskunnan on huomioitava kansalaisten väsymys.

Ihminen ei ole kone. Me tarvitsemme lepoa, jotta jaksamme.

Senja Rajalin

Keskustelu

Väsymystä ei myöskään pidä yliarvioida. Väsymyksen tunteen voi reilulla yrittämisellä voittaa ja yltää parempaan suoritukseen kuin ilman yrittämistä. Tarjoan seuraavan yleisen viisauden, joka toivon mukaan vähentää kolumnien määrää.

VIISAUS: Asioita ei pidä aliarvioida eikä yliarvioida. Niitä pitää arvioida optimaalisesti.

Muistuttaisin myös, että ihminen on biologinen kone ja kuten kaikki koneet se tarvitsee lepoa ja huoltoa.

Kysymys onkin tässä siitä, että väsyneenä ihmisen työ- ja opiskeluteho on huonompi kuin virkeänä. Väsyminen on siis epätaloudellista ja vahingollista.
Väsyneenäkin kyllä voi saada tarvittaessa paljon aikaan, mutta siitähän seuraa lisää väsymistä. Jos siis uupuneena joutuu tai haluaa uhrata vähentyneetkin voimansa johonkin tärkeään suoritukseen, on lepo sen jälkeen sitä aiheellisempaa.

Olen lukiolaisen kanssa yhtä mieltä siitä, että lukio väsyttää ja vie opiskeluhalut. Itse pidin kaksi välivuotta ennen kuin lähdin jatko-opiskelemaan. – Kutsuin sitä kirja-allergiaksi.- Toisaalta välivuosien kokemukset lisäsivät kielitaitoani ja opiskelumotivaatiota yleensä ja suoriuduin opiskeluista niiden jälkeen hyvin arvosanoin ja nopeasti. Itseään pitää kuunnella, mutta toisinaan myös potkia persikkaan. Jälkeenpäin tuntuu hyvältä, ettei jotain jäänyt tekemättä vain, koska laiskotti – varsinkin ulkoilua ja urheilua, jotka auttavat paremmin jaksamaan sitä muuta pakerrusta. Tsemppiä!

Olen lukiolaisen kanssa yhtä mieltä siitä, että lukio väsyttää ja vie opiskeluhalut. Itse pidin kaksi välivuotta ennen kuin lähdin jatko-opiskelemaan. – Kutsuin sitä kirja-allergiaksi.- Toisaalta välivuosien kokemukset lisäsivät kielitaitoani ja opiskelumotivaatiota yleensä ja suoriuduin opiskeluista niiden jälkeen hyvin arvosanoin ja nopeasti. Itseään pitää kuunnella, mutta toisinaan myös potkia persikkaan. Jälkeenpäin tuntuu hyvältä, ettei jotain jäänyt tekemättä vain, koska laiskotti – varsinkin ulkoilua ja urheilua, jotka auttavat paremmin jaksamaan sitä muuta pakerrusta. Tsemppiä!

Mutta mikä on väsymyksen syy, onko se riitämätön yöuni? Eikö raaski illalla mennä nukkumaan riittävän aikaisin?
Niinkuin kirjoittaja totesi, väsyneenä ei opi ja kaikki sujuu hitaammin. Pari riittävän pitää yötä tai vaikka pienet päivänokoset, voivat auttaa selättämään väsymyksen ja homma sujuu paremmin. jos jaksaa (ja viitsii) seurata oppitunnit tarkkaan, on helpompi ja nopeampi tehdä kotitehtävät.
Väsymykseen ei kannata alistua, vaan miettiä miten tilanteen korjaa.

Näitä luetaan juuri nyt